Haaparanta/Jyväskylä-akselilta käsin operoivan Sons of Cromin ja kirjoittajan tiet kohtasivat ensimmäisen kerran, kun bändi julkaisi ”Victory”-nimisen EP:n vuonna 2014. Herrojen Iiro Sarkki sekä Janne Posti tarjoilema eeppinen heavy metal herätti tuolloin välittömästi mielenkiinnon ja vielä samana vuonna julkaistu debyytti ”Riddle Of Steel” potkikin lujaa. Albumi oli jo hyvä kokonaisuutena ja etenkin debyytiksi hieno suoritus, mutta levyn myötä heräsi kysymys, pystyisivätkö herrat vielä parempaan? Vastaus saatiin lopulta alkusyksystä 2017 ja se on ehdoton kyllä!
Sons of Cromin suurimpia vaikutteita on hankala olla huomaamatta, sillä Bathoryn henki on vahvasti läsnä niin musiikissa, kuin laulusuorituksissakin. Muutamaan otteeseen vieraillaan myös ”moonsorrowmaisissa” tunnelmissa, mutta silti tietynlainen omaleimaisuus nousee vaikutteiden yläpuolelle ja tekee Sons of Cromista tämän kautta erityisen yhtyeen.
”The Black Tower” vakuuttaa huikealla biisimateriaalillaan ja tunnelmallaan, pitäen kuulijan otteessaan alusta loppuun. Levy on todella monipuolinen järkäle, joka tarjoaa raaempaa örinälaulua, puhdasta tulkintaa, akustisempaa tunnelmointia sekä tarttuvia kappalerakenteita jylhien kertosäkeiden ja upeiden melodioiden kera.
Albumin biiseistä on vaikea lähteä hakemaan mitään negatiivista, sillä jokainen sävellys on varustettu hurjalla määrällä koukkuja ja ”The Black Tower” on huonoimmillaankin loistava julkaisu. Kappaleista esimerkiksi ennakkoon kuultu ”Black Wings Up High”, timanttisella melodialla käynnistyvä ”Summoning the Starborn” ja upea sekä eeppinen ”Legacy” ovat sellaista korvakarkkia, ettei hetkeen ole vastaavaa kuultu.
”The Black Tower” on poikkeuksellinen albumi, jollaisia tulee vastaan harvoin. Kyseessä on yksi vuoden parhaista metallilevyistä, millä tahansa mittapuulla tarkasteltuna.
9+/10
Miika Manninen
1. Steps Of Doom
2. In Fire Reborn
3. Fall Of Pandemonium
4. Legacy
5. Black Wings Up High
6. Summoning The Starborn
7. Viimeinen Laki
8. Rebirth Of The Sun
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 - levyarvio. Miika Manninen, Metalliluola.){kind=link}