Parillisten vuosina yksi kevään merkeistä on ollut jo hetken aikaa se, että Axel Rudi Pell julkaisee uuden albumin. Perinteet jatkuvat sillä suhteellisen täsmällistä julkaisutahtia noudattava yhtye on jälleen täällä ja uusi levy on nimeltään ”Lost XXIII”.
Järjestyksessään kyseessä on jo 19. täyspitkä, eli tuotteliaisuuden puutteesta saksalaiskitaristia bändeineen ei voi syyttää. Fakta on se, että jo pienen tovin albumeiden työjälki on heitellyt, mutta jokaisesta kokonaisuudesta on silti ollut omat helmensä löydettävissä.
”Lost XXIII”:n julkaisua pohjustettiin muutamalla maistiaisella ja niiden perusteella tuskin kukaan yllättyi. Bändi ei ollut lähtenyt mukavuusalueeltaan ja sama pätee myös muuhun kiekon materiaaliin. Tutut maneerit ovat siis läsnä edelleen.
Materiaalia läpi kahlatessa meno alkaa puuduttaa jopa pelottavan paljon ja tällä kertaa sävellykset on vedetty vielä enemmän autopilotilla kuin aiemmin (mikäli tämä on mahdollista!). Koukuttavat ja melodiset raidat, joita on jättänyt mielellään soittoon aiemmilta levyiltä jäävät tällä kertaa liian vähäisiksi.
Alkupuolen nopeammat raidat eivät onnistu tuomaan sitä energiaa, mitä aiemmin on kuultu, mutta slovaripuoli kantaa vielä kohtuullisen hyvin. ”Gone With The Wind”/”Fly With Me”-kaksikko on albumin parasta antia ja maininnan saa myös ”Rise Of The Ankhoor” -instrumentaali, joka on yhtyeen tähänastisen uran onnistunein tässä kategoriassa.
Kokonaisuutena ”Lost XXIII” jää vaisuksi ja on heikoin ARP-levy pitkään aikaan. Biisimateriaali on turhan tasapaksua, eikä edes Johnny Gioeli onnistu pelastamaan tulkinnoillaan mahalaskua. Bändin faneille tämä toki on pakkohankinta, mutta muut melodisen heavyn ystävät löytänevät herkkunsa muualta. Ei auta muu kuin laittaa leuka rintaan ja odotellaan, mitä 2024 vuoden kevät tuo tullessaan, jos julkaisutahti säilyy samana.
6½/10
Miika Manninen
1. Lost XXIII Prequel (Intro)
2. Survive
3. No Compromise
4. Down On The Streets
5. Gone With The Wind
6. Freight Train
7. Follow The Beast
8. Fly With Me
9. The Rise Of Anchoor
10. Lost XXIII
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}