Vuodesta 1999 Sonata Arctica -nimellä toiminut kemiläinen voimametalliyhtye julkaisi odotetun kakkosalbuminsa kesäkuussa 2001. ”Silence” seurasi ”Ecliptica”-debyyttiä, joka oli esitellyt bändin tehokkaan vaikuttavasti suurelle yleisölle syyskuussa 1999.
Albumiin kohdistui kovia odotuksia ja muistan elävästi lukeneeni aikalaisarviota Soundi-lehdestä. Arvosana ei ollut tuolloin yhtään vähempää kuin 5/5, eli levyyn käsiksi päästessä ajatteli, että nyt varmasti mennään edeltäjästä ohi ja kunnolla. Tätä ajatusta tuki sinkkuna julkaistu ”Wolf & Raven”, josta tuli paljon samoja fiiliksiä, kuin ”Ecliptican” parhaista hetkistä.
”Silencen” avaus on odotuksten mukainen ja ”Weballergy” on oiva muurinmurtaja kiinnittämään huomion heti alussa. Vastaavanlaista tykitystä odottaessa joutuu pettymään, sillä seuraavat kaksi biisiä (”False News Travel Fast”/”The End Of This Chapter”) eivät yllä samalle tasolle. Duo ei herättänyt sen suurempia tunteita 20 vuotta sitten eivätkä ne avaudu perusbiisiä kummoisemmiksi nyt.
Tarttuva ”Black Sheep” nousee avauskappaleen tasolle ja palauttaa uskon pienen harhailun jälkeen. Puoliväliin päästään ”Land Of The Freen” tahtiin ja taas timanttinen ote katoaa. Biisi jää kauas levyn kärkikastista, eikä voi sanoa nimen olevan enne jos peilataan erään saksalaisen power-bändin vastaavalla tittelillä ratsastavaan hittiin.
Loppupuoliskon kimppuun käydään ristiriitaisten ajatusten kera. Tähän asti on kuultu toimivaa ja mukanaan pitävää melodiatykitystä, mutta myös tasaisempaa maastoa on tahkottu. Yllätys on positiivinen, kun slovari ”Last Drop Falls” osuu maaliin komeasti ja biisi on edelleen yksi Sonata Arctican parhaista sävellyksistä. Myös ”San Sebastian (Revisited)”/”Sing In Silence” on toimiva kaksikko, jota kuuntelee edelleen mielellään.
Loppusuoran kolme viimeistä sävellystä kattavat ”Tallulah”/”Wolf & Raven”/”The Power Of One. Ensimmäisenä mainittu on yksi bändin tunnetuimmista esityksistä ja suurimmista hiteistä. Tässä osoitteessa raita ei ole vakuuttanut koskaan ja se jää myös tämän kokonaisuuden häntäpäähän.
Jo aiemmin kehuttu sinkkubiisi ”Wolf & Raven” on tyylikäs vauhtihurjastelu, joka saattelee levyn sen päättävään reilut 11 minuuttia juoksevaan ”The Power Of One” -spektaakkeliin. Sävellyksessä on tarttuvuutta, mutta se ei täysin jaksa kantaa koko mittaansa. Tästä huolimatta raita kykenee antamaan levylle asiallisen päätöksen ja jättämään mieleen positiivisen mielikuvan.
Kuten alussa kävi ilmi, ”Silencea” kohtaa kohdistui valtaisia odotuksia. Levyllä on useita hyviä hetkiä, jotka potkivat edelleen lujaa ja kokonaisuus pystyy osittain nuo kovat odotukset lunastamaan. Bändi otti debyyttiin nähden kehitysaskelia monella saralla, mutta sävellyspuolella se ei täysin onnistu ylittämään ”Ecliptican” meriittejä. Mukaan eksynyt tasapaksumpi materiaali jättää toivomisen varaa ja tästä syystä lopputulema on ristiriitainen. Huonoa levyä tästä ei silti saa millään ja 20 vuotta sitten mieleen jäänyt, jopa pienen pettymyksen makuinen tunne on ajan saatossa tasoittunut.
8/10
Miika Manninen
1. … Of Silence
2. Weballergy
3. False News Travel Fast
4. The End Of This Chapter
5. Black Sheep
6. Land of the Free
7. Last Drop Falls
8. San Sebastian (Revisited)
9. Sing In Silence
10. Revontulet
11. Tallulah
12. Wolf & Raven
13. The Power Of One
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}