Turilli/Lione Rhapsody – Zero Gravity (Rebirth And Evolution) (2019)

Italiassa vuonna 1993 perustettu Thundercross muutti nimensä Rhapsodyksi kaksi vuotta myöhemmin ja loppu on värikästä historiaa. Komeiden levyjen lisäksi erilaisia juonenkäänteitä on piisannut, kuin pohjois-amerikkalaisessa saippuaoopperassa konsanaan. Bändin voimahahmo Luca Turilli lähti omille teilleen vuonna 2011 ja perusti kahden albumin jälkeen toimintansa lopettaneen Luca Turilli´s Rhapsodyn. Nyt esittelyvuorossa on uusi yhtye, joka tottelee nimeä Turilli/Lione Rhapsody ja albumi nimeltä ”Zero Gravity (Rebirth And Evolution)”.

Turilli ei ole odotetusti lähtenyt merta edemmäs kalaan, vaan jatkaa tutulla polulla. Myös tämän bändin musiikillinen suuntaus löytyy power-vaikutteisen sinfonisen metallin maailmasta. Ei siis tule yllätyksenä, että lopputuloksesta on pyritty rakentamaan massiivinen sekä mahtipontinen teos.

Aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Rhapsody Of Firen ”The Eight Mountain” oli positiivinen yllätys ja tästä johtuen kävi mielessä, voisiko myös Turilli iskeä kultasuoneen? Valitettavasti ei. ”Zero Gravity (Rebirth And Evolution)” on rehellisesti sanottuna yksi vuoden alkupuoliskon kehnoimmista metallialbumeista.

Levyn kuuntelusta on nautinnollisuus kaukana, eikä säveltäjämaestro kavereineen onnistu jättämään jälkipolville kerrottavaa. Musiikillinen toteutus tökkii pahasti ja kuuntelu on työläs sekä epämukava urakka. Sävellykset ovat tylsiä, mielikuvituksettomia, koukuttomia ja mikä pahinta, ylipitkiä. Muutama onnistunut melodiantynkä siellä täällä antaa pientä toivoa, mutta lupaavien hetkien jälkeen vajotaan taas takaisin syvyyksiin. Lisäksi Fabio Lione on kadottanut äänestään parhaan terän ja mies on kuin varjo entisestään. Reilu tunti tällaista tyhjänpäiväisyyttä on yksinkertaisesti liikaa. Ainoat osa-alueet, joista levy selviää puhtain kalsarein ovat sen kohtuullinen kansitaide sekä hieno äänimaailma.

Bruce Dickinson vertasi aikanaan haastattelussa Iron Maiden-kitaristi Dave Murrayn sävellysprosessia norsun synnytykseen: ”Se kestää pitkään ja on todella kivuliasta.” Samat sanat pätevät myös ”Zero Gravityn” tarjoamaan kuuntelukokemukseen. Siinä missä Alex Staropoli kätyreineen onnistui komeasti aiemmin tänä vuonna julkaisemalla Rhapsody Of Firen parhaan levyn 15 vuoteen, tekee Turilli uransa pahimman mahalaskun. Tätä levyä ei uskalla suositella kenellekään, sillä se ei höyryä pakkasessa edes tuoreena.

5½/10

Miika Manninen

1.Arcanum (Da Vinci´s Enigma)
2.Phoenix Rising
3.D.N.A. (Demon And Angel) feat. Elize Ryd
4.Zero Gravity
5.Fast Radio Burst
6.Decoding The Multiverse
7.Origins
8.Multidimensional
9.Amata Immortale
10.I Am

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here