Lucifer – Lucifer III (2020)

Kansainvälisenä ryhmänä aloittanut, mutta myöhemmin kokonaan ruotsalaistunut Lucifer julkaisi kolmannen albuminsa maaliskuussa. ”Lucifer III” jatkaa samalla tiellä, kuin kaksi edeltäjäänsä. Homman nimi on siis 1960/70-lukuista tunnelmaa sisältävää doom metallin, raskaan rockin ja heavyn kombinaatiota.

Bändi on luottanut aiemmilla levyillään vahvaan tunnelmaan, melodioihin sekä ainoana alkuperäisjäsenenä mukana olevan Johanna Sadoniksen huikeisiin tulkintoihin. Mm. The Oath -nimisessä yhtyeessä aiemmin vaikuttaneen vokalistin ääni on juuri sopiva tämän tyylisuunnan musiikkiin ja hän pystyy tuomaan suorituksillaan lisää syvyyttä sekä tarttuvuutta bändin materiaaliin.

Vuonna 2018 ilmestynyt ”Lucifer II” jäi tässä osoitteessa pieneksi pettymykseksi onnistuneen debyyttilevyn jälkeen. Oli äärimmäisen mielenkiintoista tarttua haasteeseen ja lähteä selvittämään, miten ruotsalaiset ovat onnistuneet biisintekotalkoissa tällä kertaa.

Albumin avaa ”Ghosts”/”Midnight Phantom” -kaksikko ja tässä kohtaa kuulijaa viedään jo kuin pässiä narussa. Molemmissa biiseissä on tarttuvuutta, hienoa melodiaa eikä Sadoniksen laulusuorituksia voi hehkuttaa liikaa. Aloitus ei yksinkertaisesti voisi olla onnistuneempi.

Kerrassaan timanttisen avauksen jälkeen tahti pysyy hyvänä. Vastaavanlaisia ässiä saadaan vielä odotella, mutta materiaali säilyy edelleen kilpailukykyisenä sekä laadukkaana. Sekaan ei ole eksynyt ainoatakaan selkeää hutilaukausta ja useammasta biisistä löytyy edelleen tarttuvuutta. Esimerkiksi ”Leather Demonin” kaihoisampi lähestymistapa, ”Luciferin” simppeli, mutta toimiva kertosäe tai ”Pacific Bluesin” hienot laulumelodiat pitävät mielenkiinnon yllä.

Erityisesti levyn loppupuolelta esiin nousee päätöskappale ”Cemetery Eyes”, joka kaappaa itselleen levyn parhaan biisin tittelin. Tunnelmallisen kertosäkeen voimin liitävänä se on mitä parhain vaihtoehto iskemään näytös pakettiin.

”Lucifer III” etenee samoin askelmerkein kuin edeltäjänsä, mutta tällä kertaa biiseissä on enemmän potkua sekä tarttumapintaa. Loppupuolella hyvä ote pääsee hetkellisesti herpaantumaan, mutta kokonaiskuvassa tämä ei näy merkittävästi. Kokonaisuus on onnistunut ja vajaat 40 minuuttia juoksevana myös kesto on kohdallaan. Lucifer on saanut kasaan miellyttävän ja otteessaan pitävän kuuntelukokemuksen, joka kannattaa ottaa haltuun.

8-/10

Miika Manninen

1. Ghosts
2. Midnight Phantom
3. Leather Demon
4. Lucifer
5. Pacific Blues
6. Coffin Fever
7. Flanked By Snakes
8. Stay Astray
9. Cemetery Eyes

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän