Tampereella vuonna 2011 perustettu Hukutus julkaisi debyyttialbuminsa pitkän kypsyttelyn jälkeen keväällä. Kolmen singlebiisin saattelemana päivänvalon nähnyt ”Oksitosiini” on kahdeksan sävellyksen ja 40 minuutin mittainen matka hyvin kummalliseen maailmaan, jollaisessa moni ei ole aiemmin käynyt.
Bändin musiikkityylin kuvailu tai sijoittaminen yhteen genreen ei ole helppo tehtävä, sillä keitoksessa on mukana melkoinen määrä aineksia. Black metal on hyvä lähtökohta, mutta seassa on progressiivista otetta, punkia ja psykedeelisiä sävyjä. ”Oksitosiini” on moniulotteinen teos, eikä se ole todellakaan helppo levy.
Albumin soundimaailma on sopivan kolkko sekä raa’an kuuloinen ja tämä istuu hyvin bändin ilmaisuun. 1990-luvun Darkthronen kulta-aikojen levyjen kylmyyteen ei ylletä, mutta tietynlainen alkukantaisuus on läsnä ”Ave Marianan” toimiessa ensimmäisenä kosketuksena Hukutuksen musiikkiin.
Kappalemateriaali on haastavaa ja tuntuu, ettei levyn sisimpään ytimeen pääse käsiksi millään. Tehtävää hankaloittaa materiaalin hajanaisuus sekä kappaleiden pituudet. Useampi sävellys kärsii liian pitkästä mitasta sekä monista toisiinsa sopimattomista osista ja näistä syistä levystä on vaikea saada otetta.
Bändi on ehdottomasti parhaimmillaan ja tehokkaimmillaan suoraviivaisemmissa sekä nopeammissa biiseissä kuten ”Nadiirit” ja ”Koitus”. Pidemmissä sekä koukeroisemmissa sävellyksissä ote herpaantuu, eivätkä biisit toimi kokonaisuuksina ja punainen lanka yksinkertaisesti katoaa. Jotenkin tuntuu, että se saattaa olla jopa tarkoitus, mutta noin syviin vesiin ei kupletin juonen toivoisi hukkuvan.
”Oksitosiini” on rikkonainen ja ristiriitainen kokonaisuus, jollaiseksi bändi albumia itsekin mainostaa. Rohkeuden puutteesta tamperelaisia ei voi syyttää, mutta materiaali on liian raakilemaista ja epätasaista vielä tässä vaiheessa, eikä tarttumapintaa ole tarpeeksi. Pari toimivaa biisiä antavat toivoa, mutta jatkossa onnistumisia pitää tulla enemmän.
6/10
Miika Manninen
1. Ave Mariana
2. Nadiirit
3. Koitus
4. Se Seisoo
5. Tapa Itse
6. Metsä ja Yö
7. Abstra-ka-dabra
8. Jokainen Hautaa Omansa
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}