Atlases – Woe Portrait (2020)

Porista tuleva Atlases on perustettu vuonna 2017, mutta turhaan ei bändi ole jäänyt laakereilleen lepäämään. Lokakuun lopulla ilmestynyt ”Woe Portrait” on modernin post metalin parissa operoivan ryhmän toinen täyspitkä ja se jatkaa siitä mihin Penumbra”-EP (2017) sekä HAAR-debyyttipitkäsoitto (2019) jäivät.

Aiempien julkaisujen tapaan myös tuore albumi tarjoaa kunnianhimoisia äänimaisemia aina raskaasta ja lohduttomasta murjomisesta aistikkaaseen sekä tyynempään tunnelmointiin. Bändillä on ollut alusta asti kyky yhdistää nämä ääripäät, mutta todellinen läpimurto on vielä jäänyt tekemättä.

Dreadlight”-niminen kappale saa kunnian avata uuden albumin ja kyseessä on mitä mainioin valinta ensimmäiseksi ohjelmanumerona. Ensimmäisillä kuunteluilla jälki on vakuuttavaa, niin tämän raidan kuin myös kokonaisuuden osalta. Siinä missä ”HAAR” oli hyvin toteutettu ja potentiaalia uhkuva albumi, jätti se silti toivomisen varaa. Nyt bändi on ottanut pitkiä askelia erityisesti biisinkirjoituksen osalta ja mukana on sellaisia sävellyksiä, joita porilaisilta uskalsi tulevaisuudessa odottaa.

Kokonaissuorituksena ”Woe Portrait” on parasta, mitä porilaisryhmä on toistaiseksi saanut aikaan. Levyltä löytyy taidokkaasti rakenneltuja sävellyksiä, jotka onnistuvat siinä mikä aiemmilla julkaisuilla jäi vielä tavoitteeksi. Eli jättämään itsestään muistijälkiä. Parhaimmillaan albumi tarjoaa hienoja hetkiä, mutta muutamassa kohdassa iskee pieni tasapaksuus ja tämä tekee säröä muutoin pätevään kokonaisuuteen. Pienistä puutteistaan huolimatta Atlases on tehnyt hyvän albumin joka lunastaa osan yhtyeen omaamasta potentiaalista. Matka ei vielä tästä huolimatta tehty, vaan tästä on vielä mahdollista ottaa pari askelta eteenpäin.

8-/10

Miika Manninen

1. Dreadlight
2. Halos
3. Eternia
4. The Unsung Lament pt. I Apparition
5. The Unsung Lament pt. II Silhouettes
6. Phoenix Trail
7. Solarist
8. Marta

 

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here