Antipope – Apostle Of Infinite Joy (2020)

Mainos
Saarihelvetti

Vuonna 2004 perustettu Antipope julkaisi uransa viidennen albumin helmikuun loppupuolella ”Apostle Of Infinite Joyn” ilmestyttyä. Monipuolista raskasta metallia työstänyt oululaisnelikko on paininut urallaan progressiivisen black metallin sarjassa. Tuotannosta on ollut myös poimittavissa mm. industrial- ja goottivaikutteita, kuten myös perinteisen melodisen heavy metallin vaikutusta.

Uudella albumilla eri genrejen satoa heitetään blenderiin laajalta rintamalta ja äkkinäisen käsissä lopputulos saattaisi olla melkoista sillisalaattia. Oululaiset onnistuvat pitämään monimuotoisuudesta huolimatta paketin suhteellisen hyvin kasassa ja kyseessä on toimiva sekä laadukas albumi.

Levyn kappalemateriaalista löytyy mukavasti tarttuvuutta, mutta todellinen täysosuma kahdeksan kappaleen mittaisesta rypistyksestä jää puuttumaan. Toisaalta missään kohtaaa ei mennä myöskään rajusti metsään, vaan sävellysten taso säilyy vähintään kohtuullisena.

Kokonaisuutena Antipope on saanut aikaan viihdyttävän, sopivan haastavan ja kuuntelua kestävän albumin. Fakta on, että moni saattaa vierastaa monimuotoista lopputulosta ja kohderyhmä joka kokee albumin omakseen toden teolla on pieni. Tästä huolimatta ”Apostle Of Infinite Joy” on levy, jolle kannattaa antaa mahdollisuus.

7½/10

Miika Manninen

1. Harbinger Of Dawn
2. Natural Born Heretic
3. Intoxicating Darkness
4. Apostle Of Infinite Joy
5. Red Goddess
6. Venereal Ritual For Dispersion And Reintegration Of The Soul
7. Serpents Of Old
8. 0=2

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän