Sana ”ördög” merkitsee paholaista unkarin kielellä ja tuosta sanasta on muotoutunut nimi torniolaiselle kvintetille. Ordog on ehtinyt vuonna 2005 alkaneella urallaan julkaista useamman demon ja viisi albumia. Tarkastelussa on nyt viimeisin, miltei tarkalleen kolme vuotta sitten ilmestynyt ”The Grand Wall”.
Ordogin musiikissa on vaikutteita doom -ja death metallista, mutta mukana on myös melodisuutta ja erityisesti kitarasooloista puskevat esiin vahvat perinteisen heavyn vaikutteet. Hitaimmillaan murjoessaan bändin ilmaisu tuo mieleen Swallow The Sunin. Puolestaan vauhtia, kun lyödään koneeseen lisää, ei olla kaukana Amon Amarthin hidastempoisimmista hyökkäyksistä.
”The Grand Wall” on vajaat 50 minuuttia pitkä albumi, joka sisältää kuusi kappaletta. Biisien keskipituudet ovat siis jotain muuta, kuin radiosoittoon sopivia mutta bändi onnistuu tästä huolimatta pitämään pakettinsa kasassa mallikkaasti.
Levyn kaikista sävellyksistä löytyy mukavasti potkua ja työn jälki on vakuuttavaa. Raskaan poljennon rinnalle kylvetyt hienot melodiat ja soolot tuovat ilmavuutta kappaleisiin. Tämän ansiosta kuuntelukokemus on miellyttävä, eikä raskauden keskelle pääse puutumaan.
Tasaisen ja laadukkaan materiaalin joukosta nousee esiin pari todella vahvaa iskua. ”The Perfect Cutin” musertavuus yhdistettynä vokalisti Aleksi Martikaisen murinaan sekä taustalla aavemaisesti häilyviin kosketinmelodioihin on komeaa kuultavaa. Biisin kruunaa ihon kananlihalle rullaava pariminuuttinen soolo, joka kuljettaa kappaleen tyylikkäästi loppuun. ”Wings In Water” puolestaan kaivaa esiin black metal -tyylisiä kosketinosuuksia ja nousee levyn onnistuneimmaksi sävellykseksi. Viimeisenä voiteluna kuultava yli 10-minuuttinen nimikkobiisi puolestaan on arvoisensa päätös levylle. Se on mainio yhdistelmä ”The Grand Wallin” kokonaistarjonnasta sekä oiva osoitus bändin kirjoitustaidoista.
Ordog ei ole välttämättä se omaperäisin tekijä metallimaailmassa, eikä ”The Grand Wall” ole vuosikymmenen merkittävimpiä teoksia. Fakta on silti se, että torniolaisilla on hyviä sekä koukuttavia biisejä, joita kuuntelee mielellään. Levy kestää hienosti kuuntelua ja siitä löytyy useita takaraivoon tarttuvia hetkiä, jollaisia toivoo kuulevansa jatkossa bändiltä lisää. Jos ”The Grand Wall” ei ole tuttu, kannattaa levy ottaa haltuun.
8-/10
Miika Manninen
1.Open The Doors To Red
2.Sundered
3.In The Looming Bitterness
4.The Perfect Cut
5.Wings In Water
6.The Grand Wall
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}