Dark Sarah – The Golden Moth (2018)

Kuva: Jutun yhteydessä mainittu yhtye/artisti/levy-yhtiö/tiedottaja ja/tai sen lähettämä lehdistö- tai promootiokuva tai kuvassa ilmoitettu valokuvaaja.
MAINOS:




Amberian Dawnin alkuhämäristä tutun Heidi Parviaisen johtama Dark Sarah jatkaa kovaa levytystahtia. Yhtye julkaisee kolmannen albuminsa neljään vuoteen ja kyseessä on päätösosa vuonna 2015 alkaneelle trilogialle, joka kertoo Sarah-nimisen päähenkilön tarinan.

Dark Sarahin musiikki on mahtipontista metallia, jossa on vahvoja vaikutteita elokuvamusiikista sekä teatraalisia elementtejä. Aiemmilla levyillä mukana on käynyt pyörähtämässä mainittava kattaus tunnettuja artisteja (mm. Charlotte Wessels sekä Tony Kakko) tuomassa syvyyttä sävellyksiin.

Uudelle levylle on myös saatu apuvoimia, sillä Marco Hietala ja Diabulus in Musicasta tuttu Zuberoa Aznárez käyvät lainaamassa ääniään ”The Gods Speak” -nimiselle raidalle. Lisäksi ”The Puzzle” –albumilla (2016) vieraillut JP Leppäluoto on kiinnitetty vakiorosteriin ja miestä kuullaan ”The Golden Mothin” kaikissa biiseissä.

Odotukset trilogian viimeistä näytöstä kohtaan ovat ristiriitaiset. Siinä missä ykkösosa ”Behind The Black Veil” sisälsi muutamia hienoja sävellyksiä sekä mieleen jääviä hetkiä, oli albumi liian pitkä. Kakkososa ”The Puzzle” puolestaan oli kestonsa puolesta toimivampi, mutta sen kappalemateriaalin tasapaksuus jätti toivomisen varaa.

”The Golden Moth” käynnistyy intron jälkeen ensimmäisenä singlenä julkaistulla ”Tresspasserilla”. Leppäluodon karismaattinen ääni yhdistettynä Parviaisen hienoon tulkintaan sekä mahtipontiseen musiikkiin antavat levylle hyvän alkusysäyksen.Seuraavana kuultava ”Wheel” jatkaa hyvää draivia ja kappaleessa on hienoa sooloa, avausbiisin kaltaista tarttuvuutta. Erityisesti laulumelodiat osuvat maaliin miltei täydellisesti. Kyseessä on yhtyeen onnistunein sävellys sitten debyyttialbumin parhaiden palojen.

Lupaavan alun jälkeen paras terä katoaa. Mitään järjetöntä sulamista ei tapahdu, sillä kappaleissa on edelleen vetovoimaa ja ilmavuutta. Osa sävellyksistä jää tasapaksuiksi, eivätkä ne pysy koko mittaansa kasassa. Keskivaiheilla kuultava ”Pirates” ja loppuun sijoitettu nimibiisi tekevät tähän poikkeuksen. Ensin mainitun raskaampi poljento erottuu edukseen. Erityisesti Leppäluodon suoritus saa biisiin tarvittavaa syvyyttä ja voimakkuutta. ”Golden Mothissa” puolestaan Parviainen on elementissään ja laulajattaren tulkinta on kaunista kuultavaa.

Konseptilevyn teko on aina haaste, puhumattakaan kolmen levyn mittaisesta matkasta. ”The Golden Moth” on onnistuneempi tekele kuin edeltäjänsä ja yltää lähelle trilogian avausosan suoritusta. Kokonaisuutena albumi jää pienestä pyyhkeiden jaosta huolimatta plussalle ja Dark Sarah selvittää massiivisen trilogian päätösosan asettaman haasteen.

7+/10

Miika Manninen

1.Desert Rose
2.Trespasser
3.Wheel
4.My Beautiful Enemy
5.I Once Had Wings
6.Pirates
7.Sky Sailing
8.Wish
9.The Gods Speak (feat. Marco Hietala & Zuberoa Aznarez)
10.Promise
11.Golden Moth
12.The Gate Of Time

+ artikkelit

Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.