Saksalaisen Blind Guardianin ura oli tietynlaisessa kulminaatiopisteessä vuonna 2010. Monien mielestä bändi oli menettänyt parhaan teränsä huikean 1990-luvun jälkeen ”A Night At The Operan” (2002) tai viimeistään ”A Twist In The Mythin” (2006) myötä.
Molemmilta uuden vuosituhannen avanneilta levyiltä löytyy toki omat huippuhetkensä, mutta ensin mainittu kärsi ajoittaisesta mammuttitaudista ja jälkimmäinen oli suurelta osin turhan tavanomainen. Erityisesti ollakseen peräisin samalta yhtyeeltä, joka oli edeltävällä vuosikymmenellä osunut maalitaulun keskustaan tai sen välittömään läheisyyteen useasti putkeen. ”At The Edge Of Time” oli siis Blind Guardianille merkittävä näytönpaikka.
Bändin riveissä oli myös tapahtunut ensimmäinen miehistönvaihdos. Alusta asti mukana ollut rumpali Thomen ”The Omen” Stauch siirtyi syrjään vuonna 2005 ja tilalle oli kiinnitetty Frederik Ehmke. Mies oli hypännyt suuriin saappaisiin ja ehtinyt saada tulikasteensa vuotta myöhemmin ilmestyneen ”A Twist In The Mythin” myötä.
Sisältönsä puolesta ”At The Edge Of Time” nitoo hienosti yhteen ne elementit, joista Blind Guardian oli tullut aiemman tuotantonsa puolesta tunnetuksi. Mukana on bändin alkuajoista muistuttavia vahvoihin riffeihin nojaavia speed/power metal -hyökkäyksiä. Mukana on suurien orkesterisovitusten ryhdittämiä spektaakkeleja sekä myös eeppisempään lähestymistapaan nojaavia, rauhallisempia tunnelmointeja.
Mainitut orkestraatiot pysyvät tällä levyllä juuri sopivan maltillisina, eikä lopputulos tukahdu massivisuuden alle. Lopputulos on kohtuullisen pitkistä kappaleiden keskipituuksistaan huolimatta ilmava ja miellyttävä. Bändi onnistuu välttämään pahat sudenkuopat, eikä sorru tukahduttamaan sävellyksiään kuten viisi vuotta myöhemmin ilmestyneellä ”Beyond The Red Mirrorilla” osittain kävi.
”At The Edge Of Time” palautti Blind Guardianin oikealle tielle ja monien osalta uskon yhtyeeseen. Hansi Kürsch sekä André Olbrich olivat saaneet sävellyskyniensä terävyyden takaisin ja biiseissä on ripaus samaa syvyyttä, kuin 1990-luvun tähtihetkinä. Albumi ei kilpaile bändin ”golden eran” meriittien kanssa, mutta se oli ilmestyessään saksalaisten uuden vuosituhannen paras työnäyte. Tuota asemaa levy ei ole vielä tänä päivänä menettänyt ja se puolustaa asemaansa heti Blind Guardianin parhaiden albumeiden perässä.
8/10
Miika Manninen
1. Sacred Worlds
2. Tanelorn (Into the Void)
3. Road Of No Release
4. Ride Into Obsession
5. Curse My Name
6. Valkyries
7. Control The Divine
8. War Of The Thrones
9. A Voice In The Dark
10. Wheel Of Time
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}