Saksan power metal -liigan luottopeluri Iron Savior jatkoi levytysuraansa joulukuun alussa, kun ”Skycrest”-albumi ilmestyi. Piet Sielck kavereineen on pitänyt yllä ilahduttavan tasaista sekä myös tasokasta julkaisutahtia aina bändin alkutaipaleelta, 1990-luvun loppuvuosista lähtien.
Uusi albumi on saksalaisille jo 12. (jos jätetään laskuista ”Megatropolis”-levyn kasvojenkohotus vuodelta 2015), mutta tämä ei tunnu missään. Akuissa on ollut virtaa riittämiin ja jokainen levy on tarjonnut omat hyvät hetkensä. Uutta teosta on aina odottanut isolla mielenkiinnolla, eikä vain reilun vuoden ”Kill Or Get Killedin” perään julkaistu uutukainen tee sääntöön poikkeusta.
”Skycrest” käynnistyy lupaavasti ”The Guardian” -intron voimin. Alkusoitto sisältää samanlaista henkeä, kuin bändin debyytin vuonna 1997 avannut ”The Arrival”. Tästä päästään mutkitta suoraan asiaan. Nimibiisi/”Our Time Has Come”/”Hellbreaker”-kolmikko edustaa taattua ja varmaa Iron Savior -laatua, joka luo hyvän pohjan albumin alkutahdeille. Hiteiksi asti triosta ei ole, mutta ne ovat silti kuuntelua kestäviä ja toimivia sävellyksiä.
Vitosraita ”Souleater” lisää kierroksia ja vie hienosti mukanaan nostaen tasoa hyvään alkuun nähden. Biisin kertosäe on melkoista liukuhihnatuotantoa, mutta minkäs teet kun homma toimii loistavasti. Kappale on bändin tuotannon viime vuosien vahvinta satoa ja tuo mukanaan juuri sopivaa nostetta tasaisen varman työnjäljen perään.
”Welcome To The New World” jatkaa edeltäjänsä imussa vahvaa draivia ja biisi on toimivien melodioidensa sekä vahvan kertosäkeensä ansiosta kovaa valuttaa. Seuraavana kuultava, Gregory Widenin luomaan Highlander-saagaan sijoittuva, ”There Can Be Only One” sisältää myös mukavasti tarttumapintaa ottaen paikkansa levyn parhaimmasta päästä.
Puolen välin jälkeen koetaan ainoa selkeä kauneusvirhe ”Silver Bulletin” muodossa. Kyseessä ei varsinaisesti ole huono biisi, mutta ei pärjää vertailussa muuhun materiaaliin. Yli kuuden minuutin mitassaan kappale on turhan pitkä sisältöönsä nähden. Vahinko otetaan tyylillä takaisin ”heti seuraavassa vaihdossa” ja simppelillä mutta toimivalla kertosäkeellä ratsastava ”End Of The Rainbow” palauttaa järjestyksen.
Loppuun heitetty basisti Jan-Sören Eckertin säveltämä balladi ”Ease Your Pain” on mallikas suoritus omassa kategoriassaan, eikä sorru liialliseen siirappisuuteen. Päätösraita ”Ode To The Brave” puolestaan on mitä sopivin hyökkäys päättämään mallikkaan kokonaisuuden. Vauhdikas ja hienoilla laulumelodioilla ryhditetty power-hyökkäys liittyy levyn kärkikastiin ja juuri sellainen laadukas päätös mitä Sielckin loputtomalle tuntuvasta sävellyspankista voi odottaa.
Kokonaisuutena ”Skycrest” on onnistunut, pirteä ja viihdyttävä albumi. Se ei kärsi puuduttavista hetkistä, eikä huonoja biisejä ole päästetty tiukan seulan läpi mukaan. Mukana ei ole ”Riding On Firen” tai ”Coming Homen” kaltaisia hittejä, mutta tämä ei tahtia haittaa. Levy omaa juuri sopivan määrän energistä tarttuvuutta, sen ottaa mielellään hyllystä soittoon uudelleen ja uudelleen. ”Skycrest” ei nouse haastamaan Iron Saviorin uran parhaita saavutuksia, mutta se on hyvä näyte siitä että veteraanit ovat edelleen varteenotettava tekijä metallimaailmassa. Olkaa siis huoleti, Rautapelastaja elää ja voi hyvin!
8/10
Miika Manninen
1. The Guardian
2. Skycrest
3. Our Time Has Come
4. Hellbreaker
5. Souleater
6. Welcome To The New World
7. There Can Be Only One
8. Silver Bullet
9. End Of The Rainbow
10. Ease Your Pain
11. Ode To The Brave
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}