Kataklysm – Meditations (2018)

Kanadalaisella Kataklysmilla alkaa olla jo varsin kunnioitettavan mittainen ura takanaan. Bändi perustettiin jo vuonna 1991 täysverisenä death metal -yhtyeenä, mutta vuosien saatossa musiikkityyli on kehittynyt melodisempaan suuntaan. Nyt ilmestyvä ”Meditations” on montrealilaisyhtyeen 13. täyspitkä albumi ja myös eräänlainen näytön paikka, sillä kolmen vuoden takainen ”Of Ghosts And Gods” kuuluu bändin vähemmän vakuuttaviin teoksiin.

Ensimmäisten kuunteluiden jälkeen ”Meditations” jättää huojentuneen tunteen, nyt on jälleen saatu paketti kasaan ja biiseihin sitä samaa voimaa, joka aikanaan sai innostumaan bändin touhuista. Raskas jyrääminen ja melodisuus ovat edelleen läsnä. Vuodesta 1998 lauluista vastannut Maurizio Iacono kuulostaa olevan vahvassa iskussa. Vaikka bändin alkuperäinen vokalisti Sylvain Houde kova tekijä olikin, on Iaconosta silti muokkautunut vuosien mittaan Kataklysmin ääni.

”Meditations” käynnistyy hienosti ”Guillotine”-nimisen hyökkäyksen paahteessa. Kyseessä on avausbiisiksi juuri optimaalinen, vajaat kolme minuuttia juokseva intensiivinen pala, jossa ei turhaa vatulointia katsella. Seuraavaksi otetaan lisää melodiaa mukaan, mutta sama tuima piiskaus jatkuu hyvin tuloksin myös ”Outsiderin”, ”The Last Breath I´ll Take Is Yoursin” ja eksoottisemman ”Narcissistin” antaessa lisää hyviä näyttöjä bändin nykykunnosta.

10 biisiä sisältävän levyn alkupuolisko on varsin onnistunut ja reilun 38 minuuttisen teoksen loppupuolelle on myös riittänyt hyviä hetkiä. Erityisen viriilejä sävellyksiä ovat eeppisempi ja hienoja sooloja sekä niskaan vahvasti liikettä saavan väliosan sisältävä ”In Limbic Resonance”, hienon intron saattelemana tuimaan blastbeat-poljentoon syöksyvä ”Bend The Arc, Cut The Cord” sekä levyn päätöskappale ”Achilles Heel”, joka vie itselleen levyn parhaan biisin tittelin. Albumin pisin sävellys käynnistyy komealla sekä eeppisellä introlla hyökäten hienoon kertosäkeeseen ja levy paketoidaan varsin mukavissa merkeissä.

Kokonaisuutena ”Meditations” on ilahduttavan virkeän sekä tasaisen kuuloinen albumi, vaikka muutamassa kohdassa aavistuksen alkaa väsy painaa. 30 vuoden kunnioitettavaa merkkipaalua lähestyvä veteraanibändi tuntuu löytäneen jostain uutta puhtia, vaikkei kyseessä uusi ”Sorcery” olekaan, eikä levyltä varsinaisia ”hittejä” löydy. ”Meditations” on tästä huolimatta ehdottomasti vahvin albumikokonaisuus bändin tuotannossa sitten vuoden 2002 mainion ”Shadows And Dustin”.

7½/10

Miika Manninen

1. Guillotine
2. Outsider
3. The Last Breath I’ll Take Is Yours
4. Narcissist
5. Born To Kill And Destined To Die
6. In Limbic Resonance
7. And Then I Saw Blood
8. What Doesn’t Break Doesn’t Heal
9. Bend The Arc, Cut The Cord
10. Achilles Heel

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here