Marraskuussa 1974 legendaarinen Deep Purple julkaisi yhdeksännen studiolevynsä ja toisen Mk. III-kokoonpanolla, ”Stormbringer”. Blackmore-Paice-Lord-Hughes-Coverdale -ryhmä oli otettu avosylin vastaan aiemmin samana vuonna ilmestyneen loistavan ”Burn”-albumin myötä, joten lähtökohta seuraajalle oli otollinen.
Bändin yhdessä Martin Birchin (Iron Maiden, Black Sabbath, Rainbow, Whitesnake) kanssa tuottama LP käynnistyy mahtavasti klassisella nimibiisillä. David Coverdale sekä Glenn Hughes laulavat kuin heidän henkensä riippuisi siitä, kuinka korkealle päästään ja Ritchie ”Lord” Blackmoren soolo on puhdasta täydellisyyttä. Taattuun Purple-tyyliin sovituksen groove on huikea.
”Love Don’t Mean A Thing” käynnistyy bluesina, ollen kuin suoraan Bad Companyn oppikirjasta, mutta Coverdale/Hughes -parivaljakon duetto vie Purplen lähemmäksi soul-musiikkia, kuin mitä bändi oli koskaan aiemmin ollut. Mikä siinä, tämä toimii.
”Holy Man” on Hughesin yksin laulama kaunis, jälleen yllättävän soul/blues-henkinen balladi. Blackmore lähes varastaa sovituksen, joka pääsee yllättämään kuulijan country-henkisillä kitara-lickeillään.
LP-levyn A-puolen päättää Hughesin taustasta kummunneita soul- ja funk-vaikutteita viljelevä ”Hold On”, jonka groove on huikea, mutta pakko on tunnustaa, että tässä ollaan pitkän matkan päässä esimerkiksi ”In Rockin” tunnelmista.
B-puoli avataan ”Lady Double Dealerilla” ja meininki on kuin olisi hypätty muutama vuosi eteenpäin Whitesnaken alkupään levyihin. Sen verran kappale tuntuu ennakoivan tulevaa. ”You Can’t Do It Right” on kuin Purple päättäisi soittaa Stevie Wonderia. Meininki on hämmentävän funk.
”High Ball Shooter” on rakennettu Blackmoren riffin ympärille ja sen parissa Coverdale sekä Hughes tuntuvat nauttivan laulamisesta. Lopusta löytyy jälleen kaksi komeaa sävellystä, eli eeppinen ”The Gypsy” sekä loistava balladi ”Soldier Of Fortune”, joka on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Erinomainen sävellys.
”Stormbringer” on kieltämättä ”outo” Deep Purple -levy, sillä kyseessä on katalogissa hämmentävästi mustan musiikin vaikutteiden kyllästämä. En ihmettele, jos vanhan liiton Purple-fani karsastaa albumia, mutta minulle tämä Deep ”Soul” Purple toimii yllättävän komeasti.
Toki jos 1960-luvun soul/funk-meininki jo lähtökohtaisesti puistattaa, ei ”Stormbringer” varmasti ole sinulle tarkoitettu. Albumilta löytyy myös perus-Purple poljentoa, mutta meininki on suuressa mittakaavassa erilaista. Kaupallisessa mielessä levy oli kohtuullinen menestys, sillä se nousi USA:n listoilla sijalle 20, Englannissa ja täällä koti-Suomessa päästiin aina sijalle 6.
Uskallan väittää, että ”Stormbringer” on LP, josta joko pitää tai lähes inhoaa. Huomioitavaa on, että sen julkaisun jälkeen Blackmore jätti bändin kertoen myöhemmin musiikin muuttuneen hänen kannaltaa liikaa ”kengänkiillotukseksi”. Kitaristin seuraajaksi palkattiin Tommy Bolin, jonka kanssa bändi julkaisi vain yhden studiolevyn ”Come Taste The Band” (1975).
Tätä seurannut vuosi 1976 oli sitten surullinen 1970-luvun Purplen toiminnassa, yhtyeen lopettaessa toimintansa. Synkin luku Purplen historiaan kirjoitettiin 4.12.1976, kun Bolin löydettiin soolokeikan jälkeen kuolleena hotellihuoneesta Miamissa. Kuolinsyy oli huumeiden yliannostus. Thomas Richard Bolin oli tuolloin vain 25-vuotias. Purple palasi MKII-kokoonpanolla estradeille vajaat kahdeksan vuotta myöhemmin toisen täysiä vuosikymmeniä täyttäneen mestariteoksen ”Perfect Strangers” myötä.
9-/10
Ilkka Järvenpää
1. Stormbringer
2. Love Don’t Mean A Thing
3. Holy Man
4. Hold On
5. Lady Double Dealer
6. You Can’t Do It Right
7. High Ball Shooter
8. The Gypsy
9. Soldier Of Fortune
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}