Slayer – Seasons In The Abyss (1990)

Thrash metallin jättiläinen Slayer julkaisi viidennen studioalbuminsa ”Seasons In The Abyss” 9.10.1990, joten 30 vuoden merkkipäivää juhliva klassikko on tarpeellista ottaa uudelleen syyniin. Levy merkitsi Slayer-leirissä yhden aikakauden päättymistä, sillä kyseessä oli viimeinen Araya-Hannemann-King-Lombardo -kokoonpanon Slayer-studioalbumi aina vuonna 2006 ilmestyneeseen ”Christ Illusioniin” saakka. Rumpali Dave Lombardo jätti yhtyeen vuonna 1992, koska tarinan mukaan mies ei halunnut jäädä pois lapsensa syntymästä. Bändiin mies palasi vuonna 2001.

”Seasons In The Abyssin” tuotti tuttuun tyyliin Rick Rubin, mutta tuottajaksi listattiin myös bändi itse sekä levyn miksannut ja myös aiemmin Slayerin kanssa työskennellyt Andy Wallace. Lieneekö syynä tuttu työryhmä, mutta albumi käynnistyy väkevästi, livesetin vakioksi nousseen ”War Ensemblen” poistaessa vaikut kuulijan korvista ja johdattaen reilut 42 minuuttia kestävään turpajuhlaan.

”Blood Red” pitää intensiteetin korkealle, vaikka biisi ei edusta tempoltaan Slayerin pikakivääriosastoa. Raivosta ei tingitä seuraavan biisikaksikon ”Spirit In Black”/”Expendable Youth” kanssa. Näistä erityisesti jälkimmäinen jyrää eteenpäin kuin raivo härkä. A-puolen päättää jälleen Slayer-klassikko, eli Jeff Hannemann -riffien aatelia edustava muilutus ”Dead Skin Mask”. Biisin ilkeydestä ei ole vuosien varrella kadonnut pisaraakaan ja mikä parasta kitarasoolossa ei ole tuttuun Slayer-tyyliin juuri järkeä, King/Hannemann -kaksikon sylkiessä soolon muotoon naamioitua lobotomiaa kuulijan korville. Ihanaa!

”Dance with the dead in my dreams
Listen to their hallowed screams
The dead have taken my soul
Temptation’s lost all control”

Kuva: Marty Temme

B-puoli alkaa ”Hallowed Pointin” riffihelvetin myötä tehokkaasti ja armottomasti Slayerin takoessa kuuli-jaa takaraivoon hienosäätölekallaan. ”Skeletons Of Societyssa” kuultava Metallica-henkinen riffittely yllättää, yhtyeen jyrätessä eteenpäin omalla mittapuullaan yllättävän hitaasti.

”Temptation” sekä ”Born Of Fire” palauttavat pikajunan raiteilleen, bändin tulittaessa täydellä voimalla vihasanomaansa. Albumin päätöksenä kuullaan jälleen yksi kuolematon Slayer-esitys, eli albumin nimikkobiisi. Reilut kuusi ja puoli minuuttia kestävä, lähes eeppiseksi muotoutuva klassikko järisyttää yhä, aivan kuten se teki kappaleen ensimmäistä kertaa kuultuani. Loistava päätös tälle levylle.

”Seasons In The Abyss” päätti klassisen kolmen Slayer-levyn sarjan ”Reign In Bloodin” (1986) ja ”South Of Heavenin” (1988) jälkeen. Tuolloin yhtye oli studiossa parhaimmillaan. Mikäli ”Seasons In The Abyssia” vertaa kahteen edeltäjäänsä, on se tuotannollisesti näistä kolmesta levystä satunnaisen kuulijalle helpoiten lähestyttävä. Toki albumi on valovuosien päässä esimerkiksi Metallican seuraavana vuonna ilmestyneen mustan levyn stadionhenkisyydestä. Ajan hammas ei ole päässyt syömään pahasti albumia, joten voidaan huoleti todeta. että levyn asema metalliklassikkona on ansaittu.

9/10

Ilkka Järvenpää

1. War Ensemble
2. Blood Red
3. Spirit In Black
4. Expendable Youth
5. Dead Skin Mask
6. Hallowed Point
7. Skeletons Of Society
8. Temptation
9. Born Of Fire
10. Seasons In The Abyss

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here