Warrant – Cherry Pie (1990)

Los Angelesista kotoisin oleva Warrant julkaisi toisen albuminsa ”Cherry Pie” 30 vuotta sitten. Edellisenä vuonna ilmestynyt debyytti ”Dirty Rotten Filthy Stinking Rich” oli menestynyt yhtyeen kotimaassa komeasti, myyden tuplaplatinaa, joten odotukset kakkoslevylle olivat suuret.

Beau Hillin tuottama albumi käynnistyy osuvasti bändin tunnetuimmalla biisillä, eli levyn nimikappaleella. Biisi on tukkametallia parhaimmillaan (tai pahimmillaan), sillä lyriikat liikkuvat tiukasti navan alapuolella ja tarttuvan kertosäkeen hittipotentiaali maksimoidaan viimeistään sovituksen loppupuolelta löytyvän modulaation myötä. Levyn ensimmäisenä singlenä julkaistu ”Cherry Pie” oli hitti, nousten USA:n listalla aina sijalle 10. Nippelitietona voidaan mainita, että biisin kitarasoolon soittaa Poisonin CC DeVille.

”Uncle Tom’s Cabin” on Warrant-mittapuulla vakavahenkinen biisi ja aiemmasta poikkeavaa oli myös biisintekijä-vokalistin Jani Lanen yllättävä loikka singer-songwriter-osastolle tarinamuotoon kirjoitettujen sanoitusten ansiosta. Kappale on yksi Warrantin uran täysosumista ja on kestänyt yllättävän hyvin vuosien saatossa. Levyn toinen sinkkuhitti ”I Saw Red” nousi myös sijalle 10 listoilla. Kaunis voimaballadi on ehdottomasti liian vähälle arvostukselle jäänyt genrensä edustaja, joka on hyötynyt siitä, ettei sitä ole soitettu radiossa hengiltä, kuten monen vastaavanlaisen biisin kohdalla on tapahtunut.

”Bed Of Roses” pitää levyn tason yhä korkealla, ollen jonkinlainen unohdettu Warrant-helmi. ”Sure Feels Goodin” myötä ”Cherry Pien” taso notkahtaa, sillä varsin tyhjänpäiväinen tukkaheviraita ei saa kuulijassa aikaan hurraa-huutoja. ”Love In Stereo” yllättää 1970-luvun glam-meiningillään, ei vähiten komeasti kilkattavan kapakkapianon ansiosta. Myös sinkkuna julkaistu ”Blind Faith” ei nouse ”I Saw Redin” tasolle, mutta se ei himmennä tämän komean balladin arvoa.

Varsinaiset huippuhetket olivat sitten tässä, sillä vaikka loppulevyn aikana Warrant onnistuu välttämään mahalaskun, ei yksikään loppupuoliskon kappaleista kestä vertailua avauksena kuullun biisinelikon kanssa. Parhaiten onnistuvat Blackfoot-cover ”Train, Train” ja yllättävän rankka ”Mr. Rainmaker”. Levyn päättävän ”Ode To Tipper Goren” jätän kokonaan arvostelun ulkopuolelle, sillä kyseessä on vain ja ainoastaan keskisormennäyttö Al Goren vaimo Tipperin vetämälle Parents Music Resource Center -komitealle. Kyseessä ei ole varsinainen biisi, vaan vajaan minuutin pituinen kirosana-sikermä, joka on kasattu keikkanauhoituksista.

Warrantin ”Cherry Pie” oli edeltäjänsä tapaan menestys. Yhdysvalloissa tuplaplatinaa myynyt levy piti genren lipun liehumassa korkealla ja biletys jatkui, kuin huomista ei olisi ollut. Vuosi albumin julkaisusta eteenpäin ja suurin osa Warrantin kaltaisista bändeistä joutui kauhukseen havaitsemaan, että aika parrasvaloissa oli ohi ja valtikka siirretty Nirvanan, Pearl Jamin, Soundgardenin sekä Alice in Chainsin kaltaisille yhtyeille.

”Cherry Pie” oli yksi tukkahevin joutsenlauluista ja sellaisena levy on edelleen onnistunut tapaus. Kyseessä ei missään nimessä ole mestariteos, vaan ainoastaan hauska bilerock-albumi, jonka tahdissa on mukava kumota muutama olut.

7/10

Ilkka Järvenpää

1. Cherry Pie
2. Uncle Tom’s Cabin
3. I Saw Red
4. Bed Of Roses
5. Sure Feels Good To Me
6. Love In Stereo
7. Blind Faith
8. Song And Dance Man
9. You’re The Only Hell Your Mama Ever Raised
10. Mr. Rainmaker
11. Train, Train
12. Ode To Tipper Gore

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän