Def Leppard – Diamond Star Halos (2022)

Vuonna 1977 Sheffieldissä perustettu hard rock- legenda Def Leppard julkaisi pitkän uransa studiolevyn nro 12, T.RexinGet It On” lyriikoiden mukaan nimetyn “Diamond Star Halos” toukokuussa.

Urallaan yli 100 miljoonaa levyä myynyt bändi äänitti itse yhdessä luottomiehensä Ronan McHughin kanssa tuottaman albumin koronasulun aikana niin, että jokainen jäsen tallensi omat osuutensa erillään muista omissa kotistudioissaan. Jäsenet nähneet toisiaan fyysisesti koko projektin aikana. Levyn julkaisua ennakoi single-kolmikko ”Kick”, ”Take What You Want” sekä ”Fire It Up”, joka sai aikaan vastaanoton: ihan ok-hyvä-ei oikein lähde. Kovana Leppard-fanina otin levyn tiukkaan kuunteluun seuraavan parin viikon aikana pelonsekaisin tuntein.

Homma käynnistyy albumin toisella single-julkaisulla ”Take What You Wantilla”, joka kulkee eteenpäin komeasti Leppard-mittapuulla mitattuna rankan kitarariffin voimin. Kappaleesta löytyy mainio kertosäe, hieman Queenin suuntaan kumartava väliosa sekä komea kitarasoolo, jossa kaksikko Phil CollenVivian Campbell pääsee näyttämään osaamistaan. Kappale on lähimpänä ”Pyromania”-aikakauden hard rockia, mitä bändi on 2000-luvulla tarjonnut kuulijoilleen, joten avaus on onnistunut.

Toisena kuultava ”Kick” on pitkälti 1970-luvun glam rockin hengessä kulkeva perus-Leppard rokkari, jossa on tarttuva kertosäe. Ensimmäisenä singlenä julkaistu biisi on ok, toki biisistä loistaa läpi hiilikopio Leppard-tunnelma.

Samaa voidaan sanoa levyn kolmannesta sinkusta ”Fire It Upista”. Kappale oli parin ensimmäisen kuuntelun perusteella suorastaan heikko, mutta useamman soittokerran myötä sen voi sanoa nousseen ”Kickin” kanssa samaan ihan ok -osastoon. Biisi on perus-Leppardia, vaikka sen uppopaistaisi, eikä se siitä muuksi muutu.

Alun rock-kolmikon jälkeen Leppard heittää kuulijoilleen ensimmäisen kierre-syötön yhdessä hurjat 27 kertaa Grammy-palkitun country/bluegrass-artisti Alison Kraussin kanssa esitetyn ”This Guitarin” myötä. Phil Collenin säveltämä rakkauskirje kitaralleen on tietyllä tapaa naiivi, mutta samalla rakastettavan vilpittömän kuuloinen, country-henkinen balladi, johon enkelin äänellä laulama Krauss tuo mukavan lisän harmonioillaan. Itse biisi on lähempänä tämän päivän countrya, kuin 1980-luvun Leppardia, mutta massiivinen tuotanto petaa sille hyvän paikan levyltä.

SOS Emergencyn” myötä Leppard pistää taas oman rokkivaihteensa päälle onnistuneesti, yllättäen sitä seuraavan ”Liquid Dustin” nostamilla David Bowie -viboilla. ”U Rok Mi” on nimeltään selkeä hatunnosto sekä Princen, että Sladen suuntaan. Ukulelen ja rumpuloopin voimin starttaava biisi on rakennettu Rick Savagen komean bassokuvion (levyllä herran bassosoundi on muuten koko uran paras) ympärille. Kertosäe on taas taattua Leppardia.

Levyn toinen balladi ”Goodbye For Good This Time” on Electric Light Orchestra -tunnelmainen balladi, jossa pianoa soittaa kauan David Bowien kanssa musisoinut Mike Garson. Massiivinen balladi on onnistunut sävellys, josta löytyy hieno Collenin nylon-kielisellä akustisella soittama kitarasoolo.

Open Your Eyesia” voi kuvata raidaksi, joka on kuin sävelletty tilanteeseen, jossa edessä on tyhjä moottoritie, tankki on täynnä (vuonna 2022 kallista) bensaa, vieressä on se oma rakas, eikä huolta ole huomisesta. Sovituksesta löytyy koukkuja muille jakaa ja nostan tämän levyn kärkiviisujen joukkoon. ”Open Your Eyes” on rakennettu Savagen mainion basso-osuuden ympärille, Leppardin svengatessa hämmentävän komeasti. Kun kertosäe on mainio, mitä muuta hyvältä Leppard biisiltä voisi toivoa?

Gimme A Kiss” on perus-Leppard biisi, ei erikoinen lajissaan. Vimeistään tässä vaiheessa on tullut selväksi, että yhtye on innostunut tekemisestään, mikä on pitkän ja menestyksekkään uran huomioon ottaessa positiivinen asia. Toki kertosäe on taas tarttuvuudeltaan sitä luokkaa, että monet myisivät sielunsa taidosta säveltää vastaavia.

Angels (Can’t Help You Now)” pitää sisällään toisen Garsonin piano-vierailun. Massiivisesti tuotettu balladi on taas osoitus ryhmän taidosta kirjoittaa onnistuneita slovareita, tällä kertaa ”Leppard meets David Bowie meets Elton John” -hengessä.

Albumin loppusuora käynnistyy ”Lifelessilla” ja sitä myötä toisella Alison Krauss -vierailulla. ”This Guitariin” verrattuna Kraussin rooli tässä country pop-rokiksi luokiteltavaksi kappaleessa on selkeästi pienempi. Pidän sävellystä levyn heikoimpana ja vaikka kyseessä on lajissaan onnistunut tekele, olisin itse jättänyt sen kokonaan pois.

Pieni sivuaskel unohtuu pian, sillä Leppard on säästänyt levyn loppuun kaksi parhaimmistoon kuuluvaa biisiä. ”Unbreakable” käynnistyy kuin ”Pyromania”-aikakauden biisi, mutta juuri kun odottaa bändin rokkaavan ”Foolin’”-hengessä kuulija yllätetään rumpukone-loopilla ja Queen-henkisillä taustalauluilla. Kappaleen kertosäe osuu napakymppiin, samoin kuin Campbellin komea kitarasoolo.

Jos ”Unbreakable” on levyn ehdotonta parhaimmistoa, nostaisin ykkösbiisiksi lähes James Bond-tunnussävelen poluilla kulkevan ”From Here To Eternityn”. Savagen säveltämä teos flirttailee välillä Queenin ja välillä The Beatlesin kanssa. Vaikka bändi esittelee muiden bändien vaikutteita, sovitus kuulostaa silti omalta itseltään eli Def Leppardilta. Campbellin soolo on täydellinen loppusilaus tälle hienolle kappaleelle.

”Diamond Star Halos” oli itselleni haastava tapaus. Kuten alussa mainitsin, ennen levyä julkaistu single-kolmikko jätti ennakkoon epäröivälle kannalle. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen massiivinen 15 biisin paketti ei muutamasta komeasta biisistä huolimatta kokonaisuutena vakuuttanut ja olin pettynyt. Kuuntelin albumia useammin, jossain kolmannen ja neljännen kuuntelukerran välissä se avautui ja nyt voin todeta, että pidän kiekosta paljon.

CD:ltä olisi voinut pudottaa 2–3 biisiä pois ja kokonaisuus olisi ollut silloin vielä tiukempi. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että ”Diamond Star Halos” on selvästi paras 2000-luvun Def Leppard -levy, mahdollisesti paras sitten vuonna 1992 ilmestyneen ”Adrenalizen”. Jokainen, joka toivoi yhtyeeltä uutta ”High ’n’ Dryta” tai ”Pyromaniaa”, tuskin tulee pitämään tästä levystä, mutta muille Leppard-faneille sillä on paljon annettavaa. Def Leppard vuonna 2022 on hämmentävän viriili ja innostunut otus.

8+/10

Ilkka Järvenpää

1. Take What You Want
2. Kick
3. Fire It Up
4. This Guitar
5. SOS Emergency
6. Liquid Dust
7. U Rok Mi
8. Goodbye For Good This Time
9. All We Need
10. Open Your Eyes
11. Gimme A Kiss
12. Angels (Can’t Help You Now)
13. Lifeless
14. Unbreakable
15. From Here To Eternity

+ artikkelit

Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.