Yksi hard rockin ja koko rock musiikin legendaarisimmista live-levyistä Deep Purplen ”Made In Japan” täyttää komeat 50 vuotta. LP äänitettiin saman vuoden elokuussa bändin ensimmäisen Japanin kiertueen yhteydessä ja sille taltioitiin kolme keikkaa, joista jokaiselta päätyi materiaalia lopulliselle teokselle.
Levystä on vuosien varrella julkaistu erilaisia versioita, joten lähes kaikki nauhoitettu materiaali on kuultavissa. Tässä arviossa keskityn siihen alkuperäiseen ”Made In Japaniin” ja sen seitsemään ikoniseen kappaleeseen.
Albumin mainitaan olevan yksi harvoista konserttijulkaisuista, jolla ei ole mukana jälkiäänityksiä. Tosin edesmennyt kosketinsoittaja Jon Lord kertoi aikanaan, että mukana olevaan versioon ”Strange Kind Of Womanista” piti lyhyt pätkä Ian GIllanin laulua napata toisesta äänityksestä, koska mies oli kompastunut mikrofonin johtoon. Tätä tietoa ei ole vahvistettu, joten lähdetään liikkeelle siitä ajatuksesta, että ”Made In Japan” on suora dokumentti siitä, miltä Deep Purple Mark II kuulosti vuonna 1972.
Legendaarisen tuottajan Martin Birchin (Iron Maiden, Whitesnake, Black Sabbath, Rainbow) johdolla viimeistelty levy käynnistyy klassisella Deep Purple -keikan avausbiisillä, eli ”Highway Star”. Esitys alkaa hitaasti kuin hiipimällä, napaten yleisön syliinsä varkain ensimmäisestä tahdista lähtien.
Gillan on elämänsä iskussa, haastaen Robert Plantin ja Roger Daltreyn kilpaan siitä, kuka oli rock-maailman kovin nokkamies vuonna 1972. Rytmisektio Ian Paice/RogerGlover puskee eteenpäin huimalla voimalla ja kun päästään soolo-osioon Lord on Hammond-urkuineen aivan totaalisesti liekeissä, puhumattakaan Ritchie Blackmoren kitarasoolosta, mikä on puhdasta murhaa.
”Child In Time” – yksi bändin kautta aikojen dramaattisimmista kappaleista – osoittaa kuinka loistava vokalisti Ian Gillan parhaimmillaan oli. Mies liikkuu kuiskauksesta huutoon, kuin räjähdyksen saattelemana. Kappaleen kitarasoolosta puolestaan Blackmore kertoi myöhemmin Guitar Worldin haastattelussa: ”En välittänyt vittuakaan biisin rakenteesta. Halusin saada aikaan meteliä ja soittaa niin nopeasti kuin pystyn”.
Seuraavaksi kuullaan kaikkien aikojen ilmakitarabiisi ”Smoke On The Water”. Tämä live-versio on loistava ja vaikka kappale tanssii kaaoksen ja nerouden kapealla viivalla, pysyy homma kasassa. Jopa niin hyvin, että Purplen levy-yhtiö Warner Bros julkaisi tulkinnan uudelleen singlenä, sisältäen editoitun version ”Made In Japanille” päätyneestä vedosta. Tämä julkaisu nousi USA:n sinkkulistalla sijalle neljänneksi, ollen Purplen uran paras sijoitus yhdessä ”Hushin” (1968) kanssa.
Mainio albumi jatkuu ”The Mulella”, josta löytyy hurja Paicen rumpusoolo sekä ”Strange Kind Of Womanilla, jonka loppupuolen improvisaatiot alkavat noin viiden minuutin kohdalla ja ovat yhä huimaa kuultavaa. ”Lazy” on Lordin sekä Blackmoren show, molempien herrojen ollessa elämänsä iskussa. LP lähes 20 minuuttia kestävään versioon ”Space Truckinista”, jossa Purple esittelee jokaisen mahdollisen kikkansa, puskien paikalla olleen yleisön hurmioon. Oli nämä temput etukäteen sovittuja tai sitten jotain 50 vuoden takaisen improvisaation taikaa, on lopputulos yksinkertaisesti huikea.
Kuten alussa mainittiin, ”Made In Japanista” on vuosien varrella julkaistu monta erilaista versiota, mutta tämä alkuperäinen on lyömätön. Toki muilla versioilla on mielenkiintoista materiaalia, mikäli jotain kiinnostaa kuulla mitä muita biisejä bändi Japanin kiertueellaan soitti.
Levy oli aikoinaan kaupallinen menestys, joka sai osakseen myös ylistäviä arvioita. Nykymaailman kuuntelijoita voi häiritä se, että albumille päätyneet versiot sisältävät paljon jammailua, mutta itseäni tämä ei häiritse. Jamittelu on aina kuulunut ja kuuluu yhä yhtyeen keikkojen meininkiin. Levylle on saatu taltioitua hurja voodoo-soppa, joka on enemmän kuin osiensa summa. Tämä lopputulos nos-taa ”Made In Japanin” yhdeksi kautta aikojen parhaista liveteoksista, eikä sen asemaa Klassikkona isolla Koolla voi millään tavalla kiistää. Loistavuutta.
10/10
Ilkka Järvenpää
1. Highway Star
2. Child In Time
3. Smoke On The Water
4. The Mule
5. Strange Kind Of Woman
6. Lazy
7. Space Truckin’
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}