Led Zeppelinin “IV”, Black Sabbathin “Paranoid” ja Deep Purplen “Machine Head”. On makuasia, jos pitäisi valita mitkä ovat ne kolme brittiläisen hard rockin/heavy metallin syntymän kolme keskeisintä kulmakiveä, mutta jos sattuu nimeämään nämä kolme, niin tuskin silloin aivan metsään mennään. Näistä kolmas, eli ”Machine Head” täyttää puoli vuosisataa, joten tämän komean rajapyykin saavuttava levy on vähintään aiheellista ottaa uudelleen käsittelyyn.
Purplen uran kaupallisesti menestynein albumi oli tarkoitus äänittää alun perin Sveitsissä Montreauxin kasinolla, käyttäen hyväksi legendaarista The Rolling Stonesin liikuteltavaa studiota, mutta syistä, joihin palaamme myöhemmin äänityspaikaksi vaihtui lähistöltä löytyvä ja talven ajaksi suljettu Hotel des Alpes-Grand Hotel. Sinne Deep Purple Mark II linnoittautui joulukuuksi 1971 äänittämään kuudetta LP:tään, vastaten itse levyn tuotannosta.
Albumi käynnistyy yhdellä monesta ”The Purple-biisistä”, eli ”Highway Starilla”, joka on vähintään legendaarinen avaus. Bändi on kokonaisuutena elämänsä iskussa, mutta erikoismaininta pitää antaa Jon Lord–Ritchie Blackmore -kaksikolle, jonka sooloilu on jotain elämää suurempaa, J.S. Bachin kohdatessa Blackmoren suosikin rockabilly-kitaristi Johnny Burnetten kitaralickit. Ian Gillanin laulusuoritus on yksi miehen uran parhaista ja kun sanoituksissa nainen vs. auto-metaforat ammutaan potenssiin sata, on käsissä kiistaton klassikko.
”Maybe I’m Leo” on basisti Roger Gloverin mukaan saanut tarttuvaan riffiinsä innoituksen John Lennonin ”How Do You Sleepistä”, herran pitäessä erityisesti siitä, että riffi ei lähde liikkeelle tahdin ensimmäisellä iskulla. Mainio kappale. ”Pictures Of Home” käynnistyy rumpali Ian Paicen rumpuilotulituksella yhtyeen loikatessa Blackmoren kitarateeman myötä välittömästi tunnistettavaan Purple-svengiin. Albumin taso ei tämän useamman instrumentaalisoolon sisältävän biisin myötä laske pätkääkään.
”Machine Headilta” löytyy monta Deep Purple -klassikkoa, mutta levyn ensimmäiseksi sinkuksi päätyi levyn vähiten tuttu biisi, eli A-puolen päättävä ”Never Before”. Kappale on hyvä, mutta ”Machine Headilla” pelkkä hyvä biisi joutuu saamaan osakseen levyn heikoimman kappaleen tittelin. Tässä vakuuttavassa rokkarissa ei ole mitään vikaa, mutta kun muu LP on enemmän tai vähemmän täytetty klassikoilla, minkä teet?
B-puoli alkaa The Kitarariffillä, eli ”Smoke On The Waterilla”, jonka lyriikoissa kerrataan mainiosti syyt siihen, miksi Purple päätyi siirtämään ”Machine Headin” äänitykset toisaalle. Vinkkinä voi mainita Frank Zappan keikan. ”Smoke On The Waterista” ei kannata sanoa muuta kuin se, että jos biisi sisältää hard rockin tunnistettavimman kitarariffin, niin eiköhän kappale ole laskettavissa kuolemattomien klassikoiden joukkoon.
Miten seurata klassikkoa? Yksi vaihtoehto on iskeä perään toinen klassikko ”Lazyn” muodossa. Lordin urkuintrolla käynnistyvä sovitus on letkeä blues-jami, jonka groove on melkoinen.
Albumin viimeisenä kappaleena kuullaan ”Space Truckin’” ja taas saadaan kehiin klassikko. Purplen pitkän uran yksi rakastetuimmista kappaleista sai innoituksensa Batman TV-sarjan tunnarista, ja biisi ei ole menettänyt vuosien varrella pätkääkään tehoaan, ollen yhä sävellys, joka saa paatuneimman rokkikukon lanteet hytkymään.
Alkuperäinen versio ”Machine Headista” sisälsi seitsemän biisiä, mutta levyn täytettyä 25 vuotta, albumista julkaistiin uusi versio, jossa oli mukana samoissa sessioissa taltioitu ja aiemmin ”Never Before” -sinkun B-puolena julkaistu Purplen uran komein balladi ”When A Blind Man Cries”. Kauniissa slovarissa kuullaan Gillanin yksi herkimmistä vokaalisuorituksista ja todella upea Blackmoren kitarasoolo. Näin jälkikäteen hieman ihmetyttää, että kyseinen helmi jätettiin pois alkuperäiseltä levyltä, mutta oletettavasti bändi näki ratkaisun tarpeelliseksi.
Klassikko on klassikko, vaikka sen voissa paistaisi. Riippumatta siitä pitääkö Deep Purplesta tai yleensä edes hard rockista/heavysta, ”Machine Head” on kiistaton populaarimusiikin klassikko ja yksi kautta aikojen tärkeimmistä hard rock-levyistä. Osta, striimaa, varasta, kuuntele. Et pety.
10/10
Ilkka Järvenpää
1. Highway Star
2. Maybe I’m A Leo
3. Pictures Of Home
4. Never Before
5. Smoke On The Water
6. Lazy
7. Space Truckin’
8. When A Blind Man Cries (Ei mukana alkuperäisellä versiolla)
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}