Legendaarinen Kiss oli 1970-luvulla USA:n suurin rockbändi, mutta erinäisistä syistä suosio notkahti 1980-luvulle tultaessa. Syitä oli useita: kokoonpanon rivit rakoilivat ja kuuluisa alkuperäinen nelikko ei pysynyt kasassa ja musiikkitrendit muuttuivat. Myös yhtyeen musiikki muuttui, sillä Kissin levyt kulkivat kohti power popia, huipentuen tahollaan onnistuneeseen ”Unmaskediin” (1980), ottaen askelen tuntemattomaan vuoden 1981 ”Music From The Elderilla”, joka jatkoi syöksykierrettä, eikä sitä pystynyt edes loistava ”Creatures Of The Night” (1982) täysin oikaisemaan.
Vuonna 1983 Kiss teki odottamattoman ja päätti paljastaa kasvonsa, jättäen legendaariset maskinsa pois. Tämä palautti bändin suosiota melkoisesti, vaikka edellisen vuosikymmenen kunnian päivien taso jäi vielä saavuttamatta. Läpi 1980-luvun Kiss julkaisi tasaisesti levyjä, joiden linja oli aikakaudelle osuvasti tukkahevi-tyylinen. Kiss alkoi tässä vaiheessa ottaa vaikutteita yhtyeiltä, jotka olivat seuranneet alunperin Kissin jalanjälkiä.
1990-luvulle tultaessa Kiss oli täynnä tulta ja tappuraa, julkaisten yhden uransa parhaan albumin (”Revenge”, 1992), mutta suosio oli jälleen hiipunut, eikä edes laadukas ja raskas kiekko kyennyt palauttamaan yhtyettä hard rockin eturiviin. Pelastukseksi osoittautui epäsuorasti MTV, eli Music Television, jonka MTV Unplugged -sarjan akustiset keikat olivat osoittautuneet menestyksiksi. Esimerkiksi Eric Claptonin, Nirvanan ja Rod Stewardin ”Unplugged” -levyt olivat olleet kovia myyntilukuja ja kriitikoiden arvostusta keränneitä julkaisuja.
Kun tämä mahdollisuus esitettiin Kissille, oli se jotain, mitä Gene Simmons, Paul Stanley ja manageriporras eivät voineet jättää väliin, joten elokuussa 1995 Kiss äänitti oman Unplugged-taltiointinsa New Yorkissa elävän yleisön edessä Sony Musicin Studioilla. Toki yhtyeellä oli toinen Ässä (no pun intended) vielä hiassa, mutta palataan siihen myöhemmin, sillä joka tapauksessa maaliskuussa 1996 ”Kiss Unplugged” ilmestyi fyysisenä julkaisuna ja myös video tarjoiltiin Kiss Armylle.
Heti alusta asti oli selvää, että Kiss vuosimallia 1995 (Stanley-Simmons, Bruce Kulick sekä Eric Singer) oli loistava rock-yhtye. Simmonsin tanakka bassottelu sekä äijämäinen vokalisointi sai rinnalleen elämänsä laulukunnossa olleen Stanleyn kitaroineen ja kun taustalla vaikuttivat loistavat muusikot Singer (rummut ja taustalaulu) ja huikeassa iskussa ollut soolokitaristi Kulick, oli päivän selvää, että todellinen comeback oli mahdollinen.
15 biisiä sisältänyt setti oli rakennettu pääpainoltaan 1970-luvun materiaalin varaan. 1980-luvun hitit skipattiin täysin ja niiden sijaan soitettiin hienot versiot ”The Elderin” balladista ”A World Without Heroes” sekä ”Creatures Of The Nightin” voimakkaasta ”I Still Love Yousta”. Jälkimmäisestä muodostui yksi levyn kohokohdista, ei vähiten Stanleyn elämää suuremman vokaalisuorituksen ansiosta.
”Loves lots of money
Backs against the wall
Calls me sugar daddy
She knows she’s got me by the balls
She’s got to have it all”
Tuolloin uusimmalta studiolevyltä ”Revengelta” mukaan oli päässyt myös kaksi esitystä, eli rokkari ”Domino”, jonka lyriikoita Simmons siisti hieman MTV:tä varten, sekä Stanleyn laulama kaunis balladi ”Every Time I Look At You”. Kuten aiemmin mainitsin, kappalelista keskittyi Kissin ensimmäiselle vuosikymmenelle. Nämä poiminnat oli valittu yhtyeen 2000-luvun settilistat huomioiden hämmentävän yllätyksekkäästi.
Suurin yllätys oli säästetty keikan loppupuolelle, kun lavalle saapuivat alkuperäinen soolokitaristi Ace Frehley (RIP) ja rumpali Peter Criss, joiden kanssa bändi esitti molempien jäsenten bravuureiksi luokiteltavat Rolling Stones -coverin ”2.000 Man” sekä yhden Kissin suurimmista hiteistä eli Crissin laulaman ”Bethin”. Tämän kaksikon jälkeen lavalle palasivat myös Kulick ja Singer. Kuusimiehinen Kiss esitti yhdessä ”Kakkonen on Ykkönen-teemaa” ylistävän ”Nothing To Losen” ja bändin virallisen tunnuslaulun ”Rock And Roll All Niten”.
”Unplugged” on kokonaisuutena mahtava keikka ja tällä levyllä Kiss pääsee esittelemään taitoaan elämänsä kunnossa. Settilista on loistava ja Stanley sekä Kulick ovat molemmat pitelemättömiä tällä live-albumilla. Kaupallisesti se ei nostanut bändiä takaisin 1970-luvun tasolle, mutta myi siitä huolimatta USA:ssa kultaa ja nousi albumilistan sijalle 15.
Fanipojalle, kuten allekirjoittanut, ”Unplugged” on puhdasta korvakarkkia ja mahtava muistutus siitä, miksi Kiss oli 1980-luvulla nippa nappa toisella kymmenellä olleelle Oulun pojalle se musiikillinen ensirakkaus. Tämä rakkaus on sitten vuosikymmenten varrella välillä rakoillut, mutta se ei ole koskaan sammunut. Eikä sammu.
Kiss ei olisi Kiss, jos kaikki olisi jäänyt tähän. Vain muutama viikko ennen tämän levyn julkaisua bändi palasi edesmenneen Tupac Shakurin esittelemänä Grammy-juhlien lavalle ja alkuperäisen kokoonpanon paluu oli totta. Kissin paluukiertue oli huikea menestys, eikä yhtye luopunut enää maskeistaan. Alkuperäiskokoonpano hajosi muutaman vuoden sisällä väjäämättä ympäriltä, mutta samalla vetovoimalla esiinnyttiin loppuunmyydyillä areenoilla vielä yli neljännesvuosisata.
9-/10
Ilkka Järvenpää
1.Comin´ Home
2.Plaster Caster
3.Goin´ Blind
4.Do You Love Me
5.Domino
6.Sure Know Something
7.A World Without Heroes
8.Rock Bottom
9.See You Tonight
10.I Still Love You
11.Everytime I Look At You
12.2000 Man
13.Beth
14.Nothin´ To Lose
15.Rock And Roll All Nite
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}