Ozzy Osbournen uran toinen sooloalbumi ”Diary Of A Madman” täyttää komeat 40 vuotta, joten pelkästään tämä ja se, että kyseinen levy jäi edes menneen rumpali Lee Kerslaken viimeiseksi Ozzy-teokseksi riittäisivät nostamaan sen tarkemman arvioinnin syyksi. Tähän kun lisätään vielä se seikka, että kyseessä on juuri Rock & Roll Hall of Fameen valitun ja vain muutama kuukausi albumin julkaisun jälkeen kuolleen kitaralegenda Randy Rhoadsin (6.12.1956-19.3.1982) uran viimeinen studio-LP, arvio on enemmän kuin paikallaan.
Osbournen debyyttisoolo ”Blizzard Of Ozz” ilmestyi syyskuussa 1980, minkä jälkeen kyseisellä levyllä soittaneen kokoonpanon (Ozzy, Rhoads, Kerslake sekä basisti Bob Daisley) työtahti oli huima: vain reilut 13 kuukautta ”Blizzard Of Ozzin” julkaisun jälkeen ”Diary Of A Madman” näki päivänvalon. Se äänitettiin edeltäjänsä tavoin Kaakkois-Englannin maaseudun rauhassa Ridge farm -studioilla, jossa tuotantovastuun kantoi yhtye itse apunaan äänittäjä Max Norman, joka myöhemmällä urallaan työskenteli mm. Megadethin, Death Angelin, Y&T:n sekä Savatagen kanssa.
Albumi käynnistyy Kerslaken klassisella rumpufillillä ”Over The Mountainin” jysähtäessä eetteriin Rhoadsin tapporiffin voimin. Heti avauksessa pelin henki on selvä: Ozzy bändeineen on iskussa. Mainio C-osa sekä kitaristin loistava soolo kruunaavat tämän klassikon.
Kuinka seurata klassikkoa? Ozzyn ratkaisu oli heittää kehiin levyn ensimmäinen single ”Flying High Again”. Daisleyn kirjoittamat lyriikat nousevat Ozzyn laulamana hienoksi ylistykseksi sekoilulle, Rhoadsin soolon ollessa taas puhdasta timanttia. Bonuspisteet on annettava vielä säälimättömälle flanger-efektin käytölle.
”You Can’t Kill Rock And Roll” käynnistyy balladina, kasvaen siitä komeaksi rokkariksi. Levyn A-puolen päättää Daisleyn jylhän bassokuvion ympärille rakennettu komea ”Believer”. Pahanenteistä tunnelmaa huokuva kappale kasvaa tahtilajien muutosten myötä yhdeksi albumin hienomista teoksista, flirttaillen jopa progen kanssa.
Albumi B-käynnistyy kuten edellinen Kerslaken rumpuintrolla. Kappaleena ”Little Dolls” ei valitettavasti ole ”Over The Mountainin” tasoa. ”Tonight” on pianoballadi, josta löytyy selkeitä Elton John meets The Beatles -vaikutteita. Biisi ei ole hitti, eikä huti, vaan jotain siltä väliltä, Rhoadsin sooloilun ollessa sen kannattava voima. Parin keskinkertaisemman vedon jälkeen ”Diary Of A Madman” saa komean lopetuksen. ”S.A.T.O” lupailee jo introllaan paljon, mutta railakas runttaus on todellinen korvavaikun putsaaja kahden heikomman kappaleen jälkeen ja pohjustaa samalla tietä levyn päätökselle.
”Screaming at the window
Watch me die another day
Hopeless situation endless price I have to pay…”
”Diary Of A Madmanin” päättää levyn nimikappale, jonka nostan omalla Ozzy-biisien listalla helposti kolmen rakkaimman teoksen joukkoon. Useita tahtilajimuutoksia sisältävä sovitus vie Ozzyn lähimmäksi progressiivista rockia sitten Black Sabbath -päivien ja tunnelma, mikä tästä huokuu, on yhä 40 vuotta julkaisun jälkeen jotain uskomatonta. Tähän kun kliimaksina kuullaan Ozzyn uran yksi mielipuolisimmista laulusuorituksista ja Randyn komea soolo, ei levyn päätösbiisi voisi olla täydellisempi.
Paljon voisi kirjoittaa kaikesta ylimääräisestä draamasta, mitä ”Diary Of A Madmanin” historiaan liittyy, kuten se, että osasta painoksia poistettiin Daisleyn ja Kerslaken nimi soittajalistasta, herrojen saatua potkut nauhoitusten loppusuoralla. Basistin ja rumpalin tilalla kansissa oli Ozzyn bändin uusi rytmisektio Tommy Aldridge sekä Rudy Sarzo.
Kokonaan oma tarinansa on vuoden 2002 uusintajulkaisu, jossa levyltä poistet-tiin alkuperäisen rytmisektion raidat ja ne korvattiin Ozzyn tuon ajan soittajien (Robert Trujillo–Mike Bordin) osuuksilla. Tästä kaikesta löytyy hyvin tietoa eri lähteistä, joten jätän ne tässä käsittelemättä. Tärkeintä on, että albumi kokonaisuutena on komeaa kuultavaa ja koska se oli studiotöiden osalta Randy Rhoadsin musiikillinen testamentti, se jää ikuisesti historiaan metallin merkkiteoksena.
9/10
Ilkka Järvenpää
1. Over The Mountain
2. Flying High Again
3. You Can’t Kill Rock And Roll
4. Believer
5. Little Dolls
6. Tonight
7. S.A.T.O.
8. Diary Of A Madman
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}