Bon Jovi – Bounce (2002)

MAINOS:



New Jerseyssä vuonna 1983 perustettu, jo rock-instituutioksi laskettava Bon Jovi julkaisi kahdeksannen studiolevynsä ”Bounce” lokakuussa 2002. Hard rockin ilosanomaa rinta rottingilla julistanut bändi oli vuosien varrella liukunut hitaasti, mutta varmasti kohti New Jerseyn isoimman pojan, eli Bruce Springsteenin sielunmaisemia.

Tästä liikkeestä havaittiin ensimmäiset viittaukset jo yhtyeen vuonna 1988 ilmestyneellä neljännellä levyllä ”New Jersey” (esimerkkinä tästä kappale ”Blood On Blood”) ja näitä ”springsteenismejä” ilmaantui tästä lähtien myös tuleville julkaisuille. Bon Jovi pystyi pienoisesta vakavoitumisesta huolimatta säilyttämään levyillään hauskuuden, iskien siinä sivussa kehiin myös koko 1990-luvun massiivisia hittejä (”Keep The Faith”, ”Always”, ”This Ain’t A Love Song”, ”It’s My Life”). ”Bounce” ilmestyi kuitenkin muuttuneeseen maailmaan reilu vuosi 9/11-iskujen jälkeen ja kysymys oli, kuuluuko tämä myös Bon Jovin musiikissa?

”Bounce” on tietynlainen ”kadonnut” Bon Jovi -levy. Muistan, että kuuntelin kiekon aikoinaan muutaman kerran läpi, mutta siihen muistikuvat jäivät. Tästä syystä albumiin oli mukava tarttua lähes 20 vuoden tauon jälkeen. ”Bounce” käynnistyy bändin mittakaavalla mitattuna raskaalla riffillä varustetulla ”Undividedilla”, joka on asiallinen avausbiisi, kappaleen kuuluessa helposti levyn parhaaseen kolmannekseen.

Samaa voidaan sanoa ensimmäisestä sinkkubiisistä ja tunnetuimmasta esityksistä ”Everydaysta”, Richie Samboran kaivaessa esiin myös vanhan kunnon talk boxinsa. Valitettavasti tämän jälkeen suoranaiset ilon hetket jäävät vähiin, sillä muu materiaali on muutamaan poikkeusta lukuun ottamatta harmillisen keskinkertaista ja saman tien unohtuvaa. Poikkeuksena mainitaan levyn sen toisen paremmin tunnetun biisin, eli tarttuvan stadion pop/rock-raidan ”Misunderstood” sekä paatosta tihkuvan nimikkokappaleen.

”Bounce” oli aikoinaan menestys myyden maailmanlaajuisesti yli viisi miljoonaa kappaletta, ollen julkaisuviikollaan USA:n albumilistan sijalla 2. Tämä kyseinen sijoitus oli tuohon mennessä Bon Jovin uran paras levyn julkaisuviikon saavutus. Levy jäi kuitenkin kaupallisessa mielessä jälkeen sitä edeltäneiden ”These Daysin” (1995) ja ”Crushin” (2000) luvuista, jotka molemmat ylsivät yli 10 miljoonaan myytyyn kopioon.

Tämän lisäksi levyltä puuttui se suuri hitti. Toki ”Everyday” ylsi Englannin singlelistalla aina sijalle viisi, mutta yksikään albumin viidestä sinkusta ei onnistunut murtautumaan USA:n USA:n top-100 listalle. Kyseinen seikka on sinällään yllätys, sillä tuotanto- ja sävellystiimistä löytyi Desmond Childin ja Andreas Carlsonin kaltaisia nimiä.

Vanha kehäkettu Child oli bändille tuttu yhteistyökumppani ja Carlson oli tässä vaiheessa alle kolmikymppisenä hittitehtailijana yksi kuumimmista biisintekijöistä maailmassa, Miehen krediitit olivat toki rock-näkökulmasta katsottuna kaukana Bon Jovista, sillä herran CV:stä löytyi nippu hittejä mm. Britney Spearsille, Backstreet Boysille, Celine Dionille sekä NSYNC:ille.

”Bounce” on, kuten arvata saattaa, tuotannollisesti huippuluokkaa. Yhtye soittaa komeasti ja Jon Bon Jovi laulaa kuin jokainen rivi olisi viimeinen, jonka hän päästää suustaan, kuulostaen vielä tässä vaiheessa uraa todella hyvältä. Oli miehen lyriikoista mitä mieltä tahansa, ei voi kuin vaikuttua siitä hurmiosta, millä mies sanomansa maailmalle välittää.

Valitettavasti levyn suuri ongelma on mitäänsanomattomassa biisimateriaalissa ja erityisesti siinä, että Bon Jovi vuosimallia 2002 oli rehellisesti sanottuna todella tylsä. Se hauskuus ja kieli poskessa -mentaliteetti, mikä bändissä erityisesti 1980-luvulla oli, on jäänyt kauas menneisyyteen. Tekisi mieli tässä vaiheessa yhtyeen uraa ja ”Bouncen” jälkeiset levyt huomioiden sanoa, että sinne se myös jäi.

6-/10

Ilkka Järvenpää

1. Undivided
2. Everyday
3. The Distance
4. Joey
5. Misunderstood
6. All About Lovin’ You
7. Hook Me Up
8. Right Side Of Wrong
9. Love Me Back To Life
10. You Had Me From Hello
11. Bounce
12. Open All Night

+ artikkelit

Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.