Bostonin ylpeyden Aerosmithin neljäs studiolevy ”Rocks” saavuttaa toukokuun alussa miehen iän, eli 50 vuotta. Helmi- maaliskuussa 1976 äänitetty ja tuttuun tapaan bändin luottomies Jack Douglasin (mm. John Lennon, Patti Smith ja Cheap Trick) tuottamaa albumia pidetään yleisesti yhtenä Aerosmithin parhaista levyistä, ja samalla 1970-luvun parhaimpiin kuuluvana hard rock -julkaisuna. ”Rocks” määritteli osaltaan koko genreä, mutta kuinka LP iskee vuonna 2026? Otetaan selvää.
Albumi käynnistyy huimalla rokkarilla ”Back In The Saddlella”, joka ei tainnut poistua yhtyeen keikkasetistä koskaan enää ”Rocksin” julkaisun jälkeen. Steven Tylerin ja Joe Perryn säveltämä kappale on loistava esitys, joka svengaa kuin se kuuluisa hirvi.
Toinen Aerosmith-klassikko ”Last Child” on bändin salaisen aseen, eli kakkoskitaristi Brad Whitfordin sävellys. Svengi-ruuvia on säädetty vielä pykälä verran tiukemmalle, vaikka groove on tällä kertaa avausvetoon verrattuna huomattavasti seksikkäämpää. Loistava biisi.
A-puolen kaksi viimeistä esitystä, slide-kitaralla höystetty ”Rats In The Cellar” ja ”Combination” esittelevät Aerosmithin rokkavaa puolta, joka tunnetusti toimii täysillä.
B-puoli käynnistyy unohdetulla klassikolla ”Sick As A Dogilla”, jota voi pitää tyyppihyväksyttynä 1970-luvun Aerosmith-biisinä. Groove, tarttuvuus sekä röyhkeä asenne ovat mahtavalla tasolla.
”Holy lands are sinking, birds take to the sky.
The Prophets are all stinking drunk and I know the reason why…”
”Rocks” avatttiin kahdella hitillä, mutta monelle albumin kovin sävellys on yllättävän raskaalla poljennolla eteenpäin jyräävä ”Nobody’s Fault”, joka on aina ollut myös minulle yksi Aerosmithin komean uran kruununjalokivistä. Yksinkertaisesti ikimuistoinen esitys.
”Get The Lead Out” palauttaa meiningin takaisin seksikkään grooven maailmaan nivustaipeesta nousevalla svengillään. ”Lick And A Promise” on jälleen tutun kuuloinen perus Aerosmith-rokkari ja lajissaan onnistunut.
Levyn viimeiseksi biisiksi bändi säästi ainoan balladin, eli ”Home Tonightin”. Sovitus on kaukana bändin 1980-90-lukujen massiivisista hitureista, ollen rupinen slovari, joka kasvaa loppua kohden rokkariksi. ”Home Tonight” on komea päätös tälle komealle levylle.
”Rocks” oli aikoinaan bändin lopullinen läpimurto, sillä levy oli ensimmäinen, joka onnistui myymään USA:ssa platinaan oikeuttavan miljoonan kappaleen verran. Tämä tapahtui nopeasti julkaisun jälkeen ja lisäksi jenkkien albumilistalla yllettiin parhaimmillaan sijalle kolme. Tähän päivään mennessä tämä luku on kasvannut USA:ssa nelinkertaiseksi ja ”Rocksia” pidetään nykyisin jopa Aerosmithin parhaana levynä. Tätä samaa mieltä on myös allekirjoittanut.
Varoituksena on todettava, että jos mielestäsi Aerosmithin uran huippu oli MTV-aikakauden albumikolmikko ”Permanent Vacation”, ”Pump” sekä ”Get A Grip”, voi olla, että 1970-luvun rujompi, ilkeämpi ja räkäisempi Aerosmith ei ole juttusi. Minulle toimivat molemmat aikakaudet, mutta jostain kumman syystä nämä vanhemmat levyt päätyvät useammin kuunteluun, kuin huomattavasti tunnetummat 10-20 vuotta myöhemmin ilmestyneet pitkäsoitot.
10-/10
Ilkka Järvenpää
1. Back In The Saddle
2. Last Child
3. Rats In The Cellar
4. Combination
5. Sick As A Dog
6. Nobody’s Fault
7. Get The Lead Out
8. Lick And A Promise
9. Home Tonight
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}