Jo vuonna 1994 debyyttinsä ”Portrait Of An American Family” julkaissut shokkirokin legenda Marilyn Manson on ehtinyt urallaan studioalbumiin nro 10. Miehen levyt eivät ole minua sitten 1990-luvun pahemmin innostaneet, lukuun ottamatta toissa vuonna ilmestynyttä ”The Pale Emperoria”, josta pidin melkoisesti.
”Heaven Upside Downia” ja sen edeltäjää yhdistää sama pieni ydinryhmä eli käytännössä molemmat levyt on purkitettu Mansonin, rumpali Gil Sheronen ja multi-instrumentalisti/biisintekijä/tuottaja Tyler Batesin voimin. Etukäteen albumista tihkui julkisuuteen Mansonin kommentti, jonka mukaan se ei kuulosta edeltäjältään, vaan musiikki on paremminkin sekoitus 20 vuoden takaisia ”Antichrist Superstaria”, ”Mechanical Animalsia” sekä jotain aivan uutta. Todistin Mansonin keikkaa viime kesän Qstockissa, jossa mies esitteli pari uutta biisiä (”We Know Where You Fucking Live” sekä ”Revelation #12”) ja niiden perusteella odotukseni levyä kohtaan olivat varsin korkealla.
Levy käynnistyy jo taannoiselta keikalta tutuksi tulleella ”Revelation #12”:ta, jonka myötä Mansonin voi sanoa palanneen juurilleen. Albumi keskittyy nimittäin neljän ensimmäisen biisin ajan selkeään ”Antichrist Superstar”- tyyliseen meininkiin. Jokainen kappale toimii, mutta selkeäksi ykköseksi niistä nousee ensimmäinen singlejulkaisu ”We Know Where You Fucking Live”.
Albumin ensimmäinen suora kädenojennus vuonna 1998 ilmestyneen ”Mechanical Animalsin” tunnelmalle tapahtuu ”Kill4Men” myötä. Kappaleesta on etäisesti poimittavissa Mansonin suuren idolin, David Bowien 1970-luvun glam rock-tunnelmia. Biisin ”taistelupariksi” voi nostaa varsin samanhenkisen ”Je$us Cri$i$in” ja muutenkin levyn loppupuolisko muistuttaa enemmän ”Mechanical Animalsin” tunnelmia kuin ”Antichrist Superstarin” aggressiivisempaa paahtoa.
Marilyn Manson tarjoaa uudella levyllään faneille aikamatkan 1990-luvun tunnelmiin. ”Heaven Upside Down” on tuotannon, lyriikoiden ja musiikin puolesta materiaalia, jonka tunnistaa selkeästi Marilyn Mansoniksi. Levyltä ei löydy kuitenkaan uutta ”The Beautiful Peoplea” tai ”The Dope Showta”, mutta ei mukaan ole osunut myöskään yhtään hutisävellystä. Omat suosikkini ovat ärhäkkä ”We Know Where You Fucking Live”, glam rockin kanssa flirttaileva ”Kill4Me” sekä levyn komeasti päättävä ja aloitusriffillään T-Rexin mieleentuova ”Threats Of Romance”.
”Heaven Upside Down” on sitä itseään, eli tyyppihyväksyttyä Marilyn Mansonia. Jos pidit herran 1990-luvun materiaalista, niin voin suositella levyä varsin huoletta. Toki tämä toimii myös vastakkaiseen suuntaan: mikäli Mansonin 1990-luvun meininki ei iskenyt, niin tuskin tämä levy tulee muuttamaan kantaasi.
7/10
Ilkka Järvenpää
1. Revelation #12″
2. Tattooed in Reverse
3. We Know Where You Fucking Live
4. Say10
5. Kill4Me
6. Saturnalia
7. Je$u$ Cri$i$
8. Blood Honey
9. Heaven Upside Down
10. Threats of Romance
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}