Alun perin USA:n Philadelphiasta kotoisin oleva, vuonna 1983 perustettu Cinderella julkaisi 30 vuotta sitten uransa neljännen pitkäsoiton ”Still Climbing”, joka jäi myös bändin viimeiseksi studiolevyksi.
Cinderellan kolme ensimmäistä albumia myivät tukkahevin kulta-aikoina 1980-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ja 1990-luvun taitteessa komeasti, sillä jokainen ylitti USA:ssa maagisen miljoonan myydyn kappaleen rajan, osa jopa moninkertaisesti. Paljon oli silti muuttunut, kun yhtye julkaisi neljännen levynsä.
Vokalisti-kitaristi Tom Keifer menetti vuonna 1991 äänensä ja oli pieni ihme, että mies pystyi palaamaan vielä mikin taakse. Suuri muutos oli myös tapahtunut musiikkitrendissä. Aiemmin tukkahevi oli ollut johtava rockin tyylisuunta, mutta vuonna 1994 se oli jäänyt orpopojan asemaan grungen, alternativen ja punkin uuden tulemisen jyrätessä fanien keskuudessa.
Cinderella ei jäänyt tuleen makaamaan, eikä suostunut muuttumaan muoti-ilmiöiden edessä, sillä kun nokkamies Keiferin yhdessä Duane Baronin sekä John Purdellin (Ozzy Osbournen ”No More Tears”) kanssa tuottama levy käynnistyy savuisella blues rock-henkisellä ”Bad Attitude Shufflella”, on selvää, että grungen kelkkaan bändi ei lähtenyt. Sen verran juurevaa hard rockia on nyt tarjolla.
”All Comes Down” pistää meiningin vielä piirun verran tiukemmaksi ja kun biisissä on AC/DC-henkinen riffi ja torvisektio, niin pakko sen on toimia. Komea avaus jatkuu ”Talk Is Cheapin” myötä, joka on rakennettu Eric Brittinghamin koukuttavan bassokuvion varaan, kaiken huipentuessa loistavaan kertosäkeeseen.
Cinderella oli tunnettu balladeistaan kuten klassikot ”Nobody’s Fool”, ”Don’t Know What You Got” tai ”Heartbreak Station”, ja bändin uran yksi kadonnut helmi on kiistatta ”Hard To Find The Words”. Keifer aloittaa laulun matalalta, nostaen kertosäkeessä vokaalit miehen hienon raspiäänen ylärajoille. Power balladi naittaa yhteen hair metallin sekä Lynyrd Skynyrdin ja voi pojat, millainen kitarasoolo sävellyksestä löytyy. Pakko mainita vielä erikseen lopun harmonia-kitarat. Puhdasta korvakarkkia.
Alku on erinomainen, mutta levyn paukut tuntuvat selkeästi olleen varattu siihen, sillä vaikka ”Still Climbingin” loppupuolisko on tasokas, laadun putoaminen on helposti havaittavissa. Toki nimibiisi on onnistunut ilkeä rokkari ja ”Through The Rain” toinen pätevä Cinderella-balladi. Valitettavasti muu materiaali on harmillisen keskinkertaista albumin alkupäähän verrattuna. Puhtaita huteja ei ole mahtunut mukaan, mutta valitettavasti kärkinelikon tahtiin ei enää nousta.
”Still Climbing” oli kaupallisessa mielessä selkeä floppi. Levy piipahti USA:n listalla parhaimmillaan sijalla 178 ja pian julkaisun jälkeen levy-yhtiö Mercury purki sopimuksen. Bändi pisti hetkeksi toiminnan tauolle, palaten toki keikkarintamalle myöhemmin. Viimeiset keikat soitettiin 10 vuotta sitten ja lopullinen naula Cinderellan arkkuun todennäköisesti naulattiin vuonna 2021, kun kitaristi Jeff LaBar kuoli.
Musiikillisesti ”Still Climbing” ei tästä huolimatta ole floppi. Toki paras materiaali on pistetty levyn alkuun, mutta missään vaiheessa ei mennä puhtaasti metsään. Mikäli yhtyeen musiikki iski aiemmin ja tämä vähälle huomiolle jäänyt viimeinen studiolevy ei ole tuttu, suosittelen puutteista huolimatta ehdottomasti tutustumaan myös tähän albumiin. Jos ei muuten, niin vähintään neljän ensimmäisen kappaleen ajan.
7+/10
Ilkka Järvenpää
1. Bad Attitude Shuffle
2. All Comes Down
3. Talk Is Cheap
4. Hard To Find The Words
5. Blood From A Stone
6. Still Climbing
7. Freewheelin´
8. Through The Rain
9. Easy Come Easy Go
10. The Road’s Still Long
11. Hot & Bothered
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}