Rockmaailma yllättyi viime kesän kynnyksellä iloisesti kuullessaan hard rockin mustan prinssin, eli Ritchie Blackmoren yllättävästä ilmoituksesta palata 19 vuoden tauon jälkeen rockin pariin vanhan lippulaivansa Rainbown kera. Mistään massiivisesta comebackista ei ollut kyse, sillä Blackmore ilmoitti Rainbown tekevän kesän aikana vain kolme keikkaa (2 Saksassa, 1 Englannissa). Saksan keikoista julkaistiin 19.11. DVD/BluRay ja tämä paketti päätyi käsiini vielä samana päivänä. Lopputulos oli, no…mielenkiintoinen.
Paluunsa kunniaksi Blackmore oli kasannut taas kerran uuden bändin, yhtyeestä löytyi jo Blackmore’s Nightista tuttu rytmisektio David Keith (rummut) ja Bob Nouveau (basso), koskettimista vastasi mm. Stratovariuksesta tuttu Jens Johansson ja laulajaksi pestattiin espanjalaisessa power metalpumpussa Lords Of Blackissa vokalisoiva Ronnie Romero. Varsinkin Romeroa kohtaan minulla oli melkoisia odotuksia, sillä mies joutui astumaan melkoisen isoihin saappaisiin seuratessaan Ronnie James Dioa, Graham Bonnetia ja Joe Lynn Turneria ja kuten pikainen settilistan vilkaisu paljasti, myös Ian Gillania ja David Coverdalea. Etukäteen Blackmore hehkutti miestä Dion ja Freddie Mercuryn sekoitukseksi, joka korvaan on sen tason ylistys, että tuskin maltoin odottaa millainen laulaja Romero oikein on. Viisikon lisäksi lavalla nähdään taustalaulussa Candice ”Ritchien vaimo” Night sekä Lady Lynn.
Settilista keikoille oli kasattu Rainbown ja hieman yllättäen myös Deep Purplen materiaalista. Itse koin tämän hieman hämmentäväksi ratkaisuksi, sillä Purplehan on ollut aktiivisesti kehissä sen jälkeen kun Blackmore nosti kytkintä orkesterista vuonna 1993 ja vaikuttaa edelleen. Itse keikka starttaakin Purple-bravuurilla, eli ”Highway Starilla” ja heti ensimmäisestä biisistä lähtien on selvää mikä hommassa toimii ja mikä ei. Tämän Rainbown konehuoneesta puuttuu kunnon V8:n kone. Rytmisektio on munaton. Keith ja Nouveau soittavat hyvin, mutta melkoisen väsyneeltä miesten meininki kuulostaa.
Kun yhtyeen suoritusta arvioidaan soittaja kerrallaan, niin Jens Johansson on taas kerran Mr. Reliable, eli mies hoitaa hommansa ammattitaidolla. Romeron lauluun kohdistui melkoisesti odotuksia ja periaatteessa mies ne lunastaakin laulaen taitavasti. Tästä huolimatta laulusta ei löydy sielukkuutta aivan siinä määrin, mitä esimerksi aiemmin mainittujen legendojen suorituksissa on selvästi havaittavissa. Lyhyesti sanottuna Romero on ”vain” helvetin hyvä laulaja, ei uusi Ronnie James Dio tai Freddie Mercury, saati heidän sekoituksensa. Itse Blackmoren suoritus on myös hämmennystä aiheuttava, sillä välillä kitaristi soittaa loistavasti ja Stratocaster laulaa komeasti tätä nykyä 71 vuotta olevan herran käsissä. Toisaalta paikoitellen Ritchien soittoa voisi kuvailla laiskaksi läpsyttelyksi ja hommassa tulee myös selkeitä virheitä.
Kaiken kaikkiaan Rainbown kahdelta keikalta koostettu BluRay on julkaisuna varsin tasokas paketti. Soundit ja äänenlaatu ovat hyvää tasoa, mutta muutama pikku moka on julkaisulle jäänyt. Esimerkkinä mainitaan basisti Nouveaun kesken keikan tapahtuva nahkahousujen vaihto epäilyttävästi pyjamahousuja muistuttaviin pöksyihin ja sitten taas takaisin nahkahousuihin. Biisejä on siis napattu eri illoilta. Settilista on täynnä klassikoita, enkä alakaan sitä pahemmin arvioimaan: biisit ovat yksinkertaisesti timanttia. Ainoaksi heikkoudeksi lasken munattoman rytmisektion ja Blackmoren välillä hieman haparoivan soiton. Rainbow oli mukava saada takaisin, tosin bändi olisi voinut palata hieman valmiimpana ja tiukempana. Keikka oli silti varsin mukavaa seurattavaa ja herättäähän julkaisu ainakin keskustelua.
Ilkka Järvenpää
1. Highway Star
2. Spotlight Kid
3. Mistreated
4. Sixteenth Century Greensleeves
5. Since You Been Gone
6. Man On The Silver Mountain
7. Catch The Rainbow
8. Difficult To Cure (Beethoven’s Ninth)
9. Perfect Strangers
10. Stargazer
11. Long Live Rock ’n’ Roll
12. Child In Time
13. Woman From Tokyo
14. Black Night
15. Smoke On The Water
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}