Rumpalilegenda John Bonhamin kuolemasta on kulunut 40 vuotta ja Led Zeppelinin kolmannelle albumille ”III” tulee puolestaan lokakuussa 2020 täyteen komeat puoli vuosisataa. LP ilmestyi alle kaksi vuotta bändin debyyttilevyn julkaisun jälkeen, joten yhtyeen julkaisutahti oli uran alkuaikoina vähintään reipas. Silloin on toisaalta taottava, kun rauta on kuumaa.
Kolmonen edusti Led Zeppelinille pientä muutosta rockista kohti akustisia folk-sävyjä. Tämä ei tarkoittanut sitä, että Zeppelin olisi kokonaan hylännyt sähkökitaran vaan voimaa riitti jo heti levyn ensitahdeista lähtien.
”We come from the land of the ice and snow
From the midnight sun, where the hot springs flow
The hammer of the gods.”
Zeppelin avaa albumin yhdellä tunnetuimmista biiseistään, eli komeasti rokkaavalla ”Immigrant Songilla”. Kitaristi Jimmy Pagen huiman riffin ympärille kasattu kappale esittelee Led Zeppelinin hurjimmillaan, bändin rokatessa kuin viimeistä päivää ja Robert Plantin upean laulusuorituksen viimeistellessä klassikon.
”Friends” on jo pitkälti akustinen biisi ja intensiivinen intialaisia sävyjä sisältävä trippi, joka pyörii Pagen C6-vireessä olevan akustisen kitaran ympärillä. Tämän päälle tehty John Paul Jonesin jousisovitus ja Plantin huima vokaalisuoritus vievät kuulijan nirvanaan. ”Celebration Day” on rokkaavaa Zeppeliniä ja jälleen Pagen huima riffittely sekä Plantin upea vokalisointi ovat valokeilassa. Zeppelin-klassikko ”Since I’ve Been Loving You” on periaatteessa bluessovitus ja sellaisena genren historian parhaisiin kuuluva tulkinta. Kappale on yksinkertaisesti upeaa kuultavaa. Vinyyliajan A-puolen päättää tyylipuhdas Zeppelin-prototyyppi, eli Bonhamin ideasta liikkeelle lähtenyt Zeppelin-riffien runsaudensarvi ”Out On The Tiles”.
B-puolen käynnistää yksi henkilökohtaisista Led Zeppelin -suosikeistani, loistava akustinen ilotulitus ”Gallows Pole”, jossa Pagen kitara sekä Plantin vokalisointi ovat jälleen kerran huimalla tasolla. Itse biisi on Zeppelinin sovitus vanhasta kansanlaulusta ”The Maid Freed From The Gallows”.
”Tangerine” on Zeppeliniä hempeimmillään. Pagen sävellys oli tehty jo vuonna 1968, jolloin mies vaikutti vielä The Yardbirdsissa, mutta levylle biisi pääsi vasta tässä vaiheessa. ”That’s The Way” jatkaa kakkospuolen rauhallisemmissa tunnelmissa ollen kaunis, jopa country-henkisyyttä tihkuva balladi. ”Bron-Y-Aur Stomp” on sarjaa jatkava akustinen sovitus, joka vie Zeppelinin syvälle folk-henkisiin maisemiin. Levyn päättää yhtyeen ystävälle, muusikko Roy Harperille omistettu ”Hats Off To (Roy) Harper”. Kappale on Bukka Whiten ”Shake’ Em Downin” pohjalle sovitettu blues. Raidassa kuultava Pagen slide-kitarointi ja Plantin särölle puskettu laulu hallitsevat tätä levyn heikoimmaksi jäävää esitystä.
Rock-kaanoniin kuuluvien klassikoiden arvioiminen on aina vaikeaa. Zeppelinin kuusi ensimmäistä albumia edustavat yhtä kovimmista albumisuorista, mitä rock-musiikin saralla on koskaan julkaistu. ”III” ei ole suoran paras veto, mutta ei missään nimessä heikoin. Levy on täysi kymppi aina kahteen viimeiseen biisin saakka, jotka eivät ole aivan edeltäjiensä tasoa. Tästä puolikas pois, mutta silti ansaitusti hattu päästä ja 50 vuotisjuhlan sekä rumpalimestari John Bonhamin kunniaksi Led Zeppelinin ”III” soittimeen.
9½/10
Ilkka Järvenpää
1.Immigrant Song
2.Friends
3.Celebration Day
4.Since I’ve Been Loving You
5.Out On The Tiles
6.Gallows Pole
7.Tangerine
8.That’s The Way
9.Bron-Y-Aur Stomp
10.Hats Off To (Roy) Harper
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}