Saxon – Call To Arms (2011)

Vanhan kunnon Saxonin studioalbumi numero 19. ”Call To Arms” täyttää 10 vuotta. Kyseinen levy meni julkaisun aikoihin täysin ohi. Toisaalta Saxon on ollut niillä 2000-luvun levyillä, jotka olen kuullut pirteässä iskussa, joten tartuin mielenkiinnolla tähän albumiin.

Levy käynnistyy komeasti kasarihenkisellä ”Hammer Of The Godsilla”, joka sai kunnian toimia ensimmäisenä sinkkujulkaisuna. ”Back In ’79” starttaa Nigel Glocklerin selkeästi John Bonhamin suuntaan kumartavan raskaan kompin voimin, kasvaen komean kitarariffin sekä tarttuvan kertosäkeen myötä yhdeksi albumin huippuhetkistä.

”Surviving Against The Oddsia” voisi kuvata perinteiseksi Saxon-biisiksi, sen verran räkää ja lager-olutta biisistä tihkuu heti ensiriffistä lähtien. ”Mists Of Avalon” vie kuulijan Kuningas Arthurin tarun tunnelmiin, itse kappaleen ollessa onnistunut mahtipontinen heviteos. Levyn nimikappale jatkaa edeltävän raidan tavoin mahtipontisen tunnelman parissa, ollen raskaampi sekä eeppisempi sävellys.

Loppupuoliskon avaava ”Chasing The Bullet” on jälleen niin perus-Saxonia, kuin olla ja voi. Basisti Nibbs Carter huolehtii siitä, että basso-osastolla ei liikaa sointuvaihtelua kaivata, samalla kun kitaristikaksikko Paul QuinnDoug Scarratt saa vapaasti paiskoa rujoja riffejään. Mahdollisesti rankimman riuhtaisun tittelin vie puolestaan nimiinsä tuplabasari-tikkauksen voimin eteenpäin runnova ”Afterburner”.

When Doomsday Comes” käynnistyy Deep PurplenPerfect Strangersin” väliosan mieleen tuovalla riffittelyllä, itse biisin ollessa yksi omista suosikeistani, ei vähiten mahtipontisuutensa ja vierailevan Purple-kosketinsoittaja Don Aireyn komeiden kuvioiden vuoksi. Loppusuoran aloittava ”No Rest For The Wicked” on taas mukiinmenevä Saxon-biisi, josta ei jälkikäteen muista mitään, mutta eipä tätä huonoksi voi kutsua.

”Ballad Of The Working Man” kumartaa syvään Saxonin juurille, sillä kappale olisi voinut olla jo ”Denim And Leatherilla” (1981). ”Call To Armsin” päättää orkesteriversio levyn nimibiisistä. Olennaista lisäystä alkuperäiseen tulkintaan ei tällä saada.

Toby Jebsonin ja Saxon-nokkamies Biff Byfordin yhdessä tuottama ”Call To Arms” on taattua Saxonia. Levyltä ei löydy puhtaita huteja, vaan materiaalin taso pysyy alusta loppuun tasokkaana. Valitettavasti mukaan ei ole osunut yhtään ”Crusaderin”, ”Motorcycle Manin” tai vaikka uudemman ”Sacrificen” kaltaista tapporaitaa, joten kutsun levyä pitkän linjan ammattilaisten rutiininomaiseksi, mutta vankaksi työnäytteeksi.

7/10

Ilkka Järvenpää

1. Hammer Of The Gods
2. Back In ‘79
3. Surviving Against The Odds
4. Mists Of Avalon
5. Call To Arms
6. Chasing The Bullet
7. Afterburner
8. When Doomsday Comes
9. No Rest For The Wicked
10. Ballad Of The Working Man
11. Call To Arms (Orchestral version)

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here