Espoossa 1990-luvulla perustettu suomalaisen melodisen death metallin uranuurtaja ja kansainvälisesti poikkeuksellisen merkittävä Children Of Bodom teki historiallisen paluun, kun bändi juhlisti helmikuun 26. ja 27. päivä 2026 musiikkiaan Helsingin Tavastia-klubilla.
Kyseessä oli Children Of Bodomin ensimmäinen esiintyminen vuoden 2019 viimeisen keikan ja kitaristi-laulaja Alexi Laihon vuoden 2020 kuoleman jälkeen. Nyt bändin keulilla kitaristi-laulajana debytoi Lost Societystä tuttu Samy Elbanna. Lisäksi fanien riemuksi alkuperäisjäsen Alexander Kuoppala oli toisessa kitarassa mukana ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2003.
”Haluamme juhlistaa yhtyeemme elämäntyötä sekä samalla ystävämme ja bändikaverimme Alexin musiikillista perintöä. Keikka soitetaan Children Of Bodomille tärkeällä Tavastia-klubilla – ja samalla vastataan fanien pitkäaikaiseen toiveeseen”, yhtye kommentoi.
Tavastialla koettu ilta oli toteutukseltaan niin vaikuttava kuin legendaarisella klubilla ylipäätään on mahdollista. Kokonaisuus oli huolellisesti rakennettu, tunteikas ja äärimmäisen tiukka, yksinkertaisesti täydellinen metallikeikka. Arvosana täysi kymmenen.
Keikan jälkeen on ollut vaikea löytää yhtään negatiivista kommenttia. Sosiaalinen media täyttyi ylistävistä viesteistä sekä tunnelmista, ja niitä tuli ympäri maailmaa. Tavastian yleisössä oli faneja ainakin Yhdysvalloista, Kolumbiasta, Brasiliasta ja Japanista saakka. Eturivi oli vuorattu eri maiden lipuilla, joihin oli kirjoitettu Bodom-aiheisia tekstejä ja kunnianosoituksia.
Monille paikalla olleille kyseessä ei ollut pelkkä keikka, vaan suorastaan elämää suurempi hetki. Tunnelma oli alusta alkaen sähköinen ja tunteet pinnassa.
Ennen keikan alkua lavan peitti suuri valkokangas. Siihen heijastettiin historiallisia valokuvia bändin koko uran varrelta: keikoilta, studiosessioista, vapaa-ajalta sekä monista legendaarisista ja humoristisista hetkistä vuosien varrelta.
Kun valot lopulta sammuivat, yleisö hiljeni ja alkoi noin kymmenen minuutin mittainen videokooste. Lyhyiden keikkapätkien taustalla ei kuultu Bodomin musiikkia, vaan käytännössä äänetöntä mutta bassovoittoista ambient-äänimaisemaa, joka loi hitaan mutta voimakkaan tunnelman nousun. Videolla nähtiin myös erityisen koskettavia hetkiä Laihosta puhumassa kameralle, bändin valmistautumista lavalle sekä hetkiä itse esiintymisistä.
Materiaali oli arvokasta ja huolellisesti leikattua. Monelle yleisössä se oli jo itsessään vahva tunne-elämys. Kun valkokangas lopulta vedettiin ylös, bändi astui lavalle ja aloitti armottoman tiukan setin. Tunti ja 45 minuuttia kului kuin siivillä.
Samy Elbanna onnistui lähes mahdottomassa tehtävässä. Hän esiintyi vakuuttavasti, kunnioittaen Laihon tyyliä mutta tuoden siihen samalla omaa energiaansa. Kitarointi kuulosti autenttiselta ja tarkalta, ja hänen laulunsa sopi Children Of Bodomin musiikkiin yllättävän luontevasti.
Elbanna eläytyi kappaleisiin täydellä intensiteetillä. Soittotaito, lavakarisma ja tyylitaju olivat kohdallaan ja kaikki tuntui luontevalta. Elbanna on yksinkertaisesti poikkeuksellisen vahva esiintyjä.
Children Of Bodom esiintyi Tavastialla myös edellisenä iltana, ja molemmat illat myytiin loppuun ennätysajassa. Kysyntä oli valtavaa ja jälkimarkkinoilla lipuista maksettiin yhtenään jopa noin 150 euroa kappaleelta, ja joidenkin kerrotaan maksaneen yli 200 euroa. Se kertoo paljon siitä, kuinka merkittävä bändi on faneille ympäri maailman.
Silti on hyvä muistuttaa, että lippuja kannattaa ostaa vain virallisten jälleenmyyntikanavien kautta, joissa hinnat pysyvät kohtuullisina ja sisäänpääsy on varma.
Molempina iltoina kuultiin sama settilista. Se koostui bändin kuuden ensimmäisen albumin materiaalista, joista tuorein oli ”Blooddrunk”-albumin (2008) nimikappale.
Ensimmäisten viiden albumin putki on metallihistorian kannalta lähes poikkeuksellinen: ”Something Wild” (1997), ”Hatebreeder” (1999), ”Follow The Reaper” (2000), ”Hate Crew Deathroll” (2003) ja ”Are You Dead Yet?” (2005).
Näiden levyjen kappaleet muodostavat yhden melodisen death metallin merkittävimmistä katalogeista, ja niiden kuuleminen jälleen livenä oli monille unelmien täyttymys. Settilistaa hallitsivat erityisesti ”Hatebreeder” ja ”Hate Crew Deathroll”, joilta kuultiin molemmilta viisi kappaletta.
Bändin ydinkolmikko basisti Henkka Blacksmith, rumpali Jaska Raatikainen sekä kosketinsoittaja Janne Wirman puolestaan osoitti olevansa edelleen huippukunnossa. Heidän soittamisensa oli tarkkaa, voimakasta ja karismaattista, aivan kuin he olisivat jatkaneet suoraan siitä, mihin jäivät viimeisellä Laihon kanssa soitetulla keikalla Helsingin jäähallissa joulukuussa 2019.
Yleisössä nähtiin kaikkea mahdollista. Ainakin yksi fani oli pukeutunut viikatemieheksi heilutellen yllättävän aidon näköistä suurta viikatetta. Crowdsurffaajia oli poikkeuksellisesti kymmeniä ja järjestyksenvalvojat saivat tehdä töitä. Meininki oli positiivisesti hullua ja kaikesta näki, ettei käsillä ollut tavallinen keikkailta.
Keikalla nähtiin erikoinen hetki, kun Wirmanin isä ilmestyi lavalle bändin takaa. Järjestyksenvalvoja ehti jo tarttua häneen ja oli viemässä pois, kun bändi ehti väliin ja osoitti, että hänen lavalla olonsa oli ok. Joku huusi ”Jannen faija!”. Lopulta hän heittäytyi yleisön joukkoon ja lähti crowdsurffaamaan lavalta poispäin.
Keikka käynnistyi räjähtävästi ”Living Dead Beat” ja ”Sixpounder” -kaksikolla, joka toi monille mieleen Tukholmassa kuvatun vuoden 2006 ”Chaos Ridden Years: Stockholm Knockout Live” -julkaisun legendaarisen aloituksen. Yleisössä vallitsi jo tässä vaiheessa hurja tunnelma.
Illan kohokohtia olivat muun muassa jättihitit ”Angels Don’t Kill” ja ”Everytime I Die”, joista jälkimmäinen on yksi Laihon vahvimmista sävellyksistä. Deep cut -osastolta ”Bed Of Razors” ja ”Warheart” olivat todellisia herkkuja fanikunnalle, kun taas suuremmat hitit saivat koko salin laulamaan mukana.
”Needled 24/7” -kappaleessa koko Tavastia huusi täysillä legendaarisen rivin: “Can anyone, somebody tell me what the fuck is going on!” Samoin ”Are You Dead Yet?” -kertosäe kaikui yleisön huudoista valtavalla voimalla.
Keikan loppupuolella Raatikainen herkistyi rumpujensa takana puhetta pitäessään. Hän kertoi lavalla olemisen tuntuvan oudolta ja kysyi yleisöltä, tuntuuko heistä samalta. Raatikainen paljasti myös, että Elbanna vastasi kutsuun tulla mukaan jo päivässä, mutta Kuoppalan kanssa asiasta keskusteltiin noin kuukauden ajan. Kun Raatikainen totesi, että elämässä on muitakin asioita kuin Bodomin Tavastian-keikka, yleisö vastasi välittömästi valtavalla huudolla: “Ei ole!”
Hän jatkoi:
”Me ollaan treenattu melkein kolmen kuukauden ajan ja universumi oli laittanut meidän tiellä sellaisia esteitä, että mä en tajua miten me ollaan selviydytty niistä. On ollut lenssua ja vesivahinkoa ja kaikkea mahdollista, mutta jotenkin me päästiin tänne. Se on mun mielestä jo itsessään saavutus. Kaikki täällä tuntuu jotenkin aivan ihmeelliseltä. Meillä on tämä meidän bändi ja crew, mikä on ollut meidän kanssa monta vuotta. Nämä ovat meidän perhe. Mutta ilman teitä me ei oltais täällä lavalla. Olisi ihan tyhmää soittaa tyhjälle salille. Te kuulutte ihan tähän samaan perheeseen kuin me, ihan kaikki. Kaikkien kasvojen näkeminen tuntuu ihan saatanan hyvältä. Kiitos, että olette tulleet.”
Kuoppala kiitti vuorollaan yleisöä:
”Kiitos kans mun puolesta. Sanoin jätkille, että siitä on 23 vuotta, kun ollaan viimeksi treenattu ja soitettu livenä. Se on aika pitkä aika. Mä haluan kans kiittää tässä kohtaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat tulleet sanomaan mulle positiivisia kommentteja ja meille kaikille, eli tää on tärkeä juttu ja tää musa on ollut tärkeää kaikille ihmisille. Kiitos.”
Wirman jatkoi englanniksi:
”I wanna thank the management and the booking agent, because without those guys this would have never happened. These guys are fucking amazing. I do wanna thank also the crew and the crew is family, like Jaska said.”
Encorena kuultiin “Are You Dead Yet?”, “Hate Me!” ja “Hate Crew Deathroll”. Tavastian salissa pyöri valtava moshpit erittäin vauhdikkaasti, ja yleisö huusi täysillä ”Hate Crew Deathrollin” legendaarisen “Fuck you” -loppuhuipennuksen.
Bändi palasi lavalle vielä toisen encoren merkeissä. Yksi suurimmista hiteistä, ”In Your Face”, soi tunteikkaasti ja päätti illan yhteislauluun, jossa koko sali karjui mukana:
“I don’t give a flying fuck motherfucker
I don’t give a flying fuck motherfucker
I don’t give a flying
I don’t give a flying
I don’t give a flying fuck
Incoming!”
Keikan lopuksi bändi jäi pitkäksi aikaa lavalle tervehtimään yleisöä. Plektroista, rumpukapuloista ja jopa rumpukalvoista käytiin kilpailua fanien kesken.
Children Of Bodom on tullut takaisin toivottavasti jäädäkseen. Tämä kokoonpano, jossa Elbanna ja Kuoppala täydentävät tuttua ydinkolmikkoa, toimi niin hyvin, että olisi suuri yllätys, jos bändi ei aktivoituisi uudelleen kunnolla. Yleisö ainakin janoaa lisää. Tämän illan perusteella pyyntöön olisi syytä vastata.
Raportti ja kuvat: Riku Juutilainen © Metalliluola
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
