On kulunut 30 vuotta siitä, kun Bon Jovi julkaisi neljännen studiolevynsä ”New Jersey”. Bändi oli edellisen levynsä ”Slippery When Wetin” myötä saavuttanut sen aseman, johon nokkamies Jon Bon Jovi oli koko elämänsä valmistautunut: Bon Jovia voitiin kutsua maailman suurimmaksi rock-yhtyeeksi.
Työ albumin eteen aloitettiin vain pari viikkoa bändin massiivisen ”Slippery When Wet” -maailmankiertueen jälkeen, kun biisintekijäkaksikko Bon Jovi-Richie Sambora alkoi demota uusia kappaleita. Varsinaisessa studiotyöskentelyssä yhtye ei päättänyt rikkoa voittoisaa kaavaa, sillä ”New Jerseyn” tuotti edeltäjänsä tapaan Bruce Fairbairn adjutanttinaan miksauksesta ja komeista soundeista vastannut Bob Rock. Tuttua oli myös se, että biisinkirjoituksessa bändi käytti apunaan hittikynästään tunnettua Desmond Childia.
Albumi käynnistyy kuin live-shown avaamista varten tehdyllä ”Lay Your Hands On Me”:llä, joka todisti heti, ettei Bon Jovin hittikynä ollut kuivunut. Biisistä löytyi koukkuja enemmän kuin tarpeeksi, unohtamatta sitä 1980-luvun pakollista Woo-ooo-ooo:ta. Myöhemmin Sambora kertoi, että kappaleen jyräävä riffi syntyi vasta studiossa Bob Rockin ja kitaristin löytämän komean kitarasoundin innoittamana. Tiukan avauksen jälkeen jatkoa seurasi. Levyn ensimmäinen single, tarttuva rokkiveto ”Bad Medicine” pisti vielä avausbiisiä paremmaksi, samoin kuin sitä seuraava Tommy & Gina part 2 eli ”Born To Be My Baby”.
Sanoiko joku, että tässä olisi nyt hyvä paikka slovarille? ”Living In Sin” oli se levyn toinen suuri balladi, jonka tahtiin oli hyvä tanssia ne ensimmäiset hitaat. Jokainen näistä neljästä biisistä julkaistiin singlenä ja kaikki olivat hittejä. Tämän tietyssä mielessä varman avauksen jälkeen bändi otti ensimmäisen askeleen kohti New Jerseyn Suuren Pojan Kotitilaa. ”Blood On Blood” toi Bon Jovin soundimaailmaan selkeät Bruce Springsteen-vivahteet. Biisissä sinällään ei ole mitään vikaa, mutta kuitenkin tämä uusi ”vakavuus” ei välttämättä sopinut yhtyeen tutuksi tekemään maailmaan.
”Homebound Train”, ”Wild Is The Wind” sekä ”Stick To Your Guns” ovat kivoja biisejä, joita joku voisi väittää jopa fillereiksi. Tässä vaiheessa oli helppoa jo miettiä, oliko bändi menettänyt kultaisen kosketuksensa? Huoli siitä oli turha, sillä ”I’ll Be There For You” nousee komeasti sinne yhtyeen komeimpien balladien joukkoon. Valitettavasti levyn päättävät ”99 In The Shade” ja ”Love For Sale” jäävät taas keskinkertaisiksi esityksiksi, jättäen kuulijan miettimään kuinka hyvä kokonaisuus oikeastaan on.
Kokonaisuutena ”New Jersey” on asiallinen levy. Puolet albumista on täyttä terästä, mutta sen vastineeksi toinen puolisko on parhaimmillaan vain ”ihan kiva-osastoa”. Vertailtaessa ”New Jerseyta” sen edeltäjään levy häviää selkeästi, mutta se ei ole lähes täydelliseen kasari hard rock- kiekkoon ”Slippery When Wet” verrattaessa ihme. Ostava yleisö ei unohtanut bändiä, sillä ”New Jersey” nousi USA:n albumilistan ykköseksi, siltä löytyi 5 USA:n top-10 sinkkuhittiä ja maailmanlaajuisesti myytiin yli 18 miljoonaa kappaletta. Ja liittyy albumiin vielä sellainen kuriositeetti, että se oli ensimmäinen entisessä Neuvostoliitossa virallisesti julkaistu amerikkalaisen rockyhtyeen levy.
8/10
Ilkka Järvenpää
1. Lay Your Hands On Me
2. Bad Medicine
3. Born To Be My Baby
4. Living In Sin
5. Blood On Blood
6. Homebound Train
7. Wild Is The Wind
8. Ride Cowboy Ride
9. Stick To Your Guns
10. I’ll Be There For You
11. 99 In the Shade
12. Love For Sale
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}