Vuonna 1968 perustettu kiistaton rock-musiikin jättiläinen Led Zeppelin julkaisi lokakuussa 1976 soundtrack-levyn samalla nimellä kulkevaan konserttielokuvaan “The Song Remains The Same”. Kyseisen elokuvan live-osuudet äänitettiin kolmena peräkkäisenä iltana New Yorkin legendaarisessa Madison Square Gardenissa 27-29.7.1973. Parhaista otoista kasattiin tämä Suomessa elokuvateattereissa aikoinaan klassisella “Laulu jää pystyyn” -nimellä kulkenut kokonaisuus. Miten tämä 50 vuotta täyttävä albumi on kestänyt aikaa? Otetaan selvää asiasta.
“The Song Remains The Same” on Zeppelin-katalogissa minulle pieni musta aukko. Muistan kyllä levyn, mutta toisin kuin koko muu diskografia, en muista olinko ennen tätä kuunnellut kokonaisuutta tällä vuosituhannella.
Albumin biisilista on Led Zeppelin -fanipojan märkä uni, joten sitä tuskin kannattaa avata. LP:n parhaana puolena se antaa vilkaisun siihen, mitä Led Zeppelin oli konserttilavalla silloin, kun kyseessä oli maailman suurin rock-yhtye. Bändin huimaa vaaran tunnetta sisältävä kiimainen rock, harvinaisen autenttinen blues, progressiivisuus sekä folk-puoli saatiin hyvin tallennettua tälle live-tuplalle.
Mutta miten miehet suoriutuvat tällä levyllä?
Bändin johtajan, kitaristi Jimmy Pagen soitto on juuri sitä mitä herralta voi odottaa, eli tulta ja tappuraa tihkuvaa kitarasankarointia, joka kuulostaa siltä, että se voisi millä hetkellä tahansa syöksyä ojaan. Onneksi tällä levyllä Page pysyy tien puolella ja soitto kulkee mahtavasti.
Vokalisti ja yksi heavy metal -laulajiin eniten vaikuttaneista keulamiehistä Robert Plant oli uransa alkuaikoina kiistatta täysin lyömätön. Rankka rock-elämä ja tiukka työtahti ei ole voinut olla jättämättä jälkeään miehen ääneen ja se tulee tällä levyllä selväksi. Plant laulaa hyvin, mutta kuuntelija ei tarvitse suurta muistijälkeä siitä, millaisia miehen vokaalit olivat studiolevyillä huomatakseen, että Robertin äänessä on kuultavissa rock-elämän vaikutukset.
Plantin suorituksessa ei ole pahemmin huomauttamista, mutta verratakseni miestä vaikka seiväshypyn maailmanennätysmieheen Armand Duplantikseen, joka on rikkonut lajin ME:n jo 15 kertaa (tällä hetkellä ennätys 631), niin tulos 595 ei tunnu enää miltään. Tarkoitan tällä sitä, että Plant ei loista, vaan tekee rutiininomaisen suorituksen, josta kuuluu kyseisen päivän kunto.
Albumilla on yksi ehdoton valttikortti ja se on Zeppelin huikea rytmisektio John Paul Jones sekä John Bonham. Led Zeppelinia tarkastellessa lähes aina on unohtua multi-instrumentalisti/basisti Jonesin osuus. Mies on aina ollut Zep-levyillä puhdasta timanttia ja sellaiseksi tätä huikean tiukkaa ja samalla svengaavaa soittoa myös tällä levyllä voi kuvata.
Levyn varsinainen yksittäinen kruununjalokivi on rumpali Bonhamin suoritus. Bonzo on yksinkertaisesti liekeissä. Toki joku voi olla sitä mieltä, että tällä levyllä mies ylisoittaa albumiversioihin verrattuna, mutta minua tämä ei haittaa. Voima, groove sekä päättäväisyys, mikä miehen soitosta kuuluu on jotain lähes Jumalaista.
Kaupallisesti “The Song Remains The Same” jatkoi Zeppelinin voittokulkua, sillä levy nousi Briteissä albumilistan sijalle yksi, myyden platinaa ja USA:ssa pitkäsoitto oli korkeimmillaan sijalla kaksi, myyden puolestaan nelinkertaista platinaa.
Se, miksi en alkanut avaamaan levyn kappaleita on se, että biisilista on yksinkertaisesti kaltaiseni Zeppelin-fanin unelma. Mikäli kyseessä olisi ensiesityksistä koostuva studiolevy, kokonaisuus olisi yksinkertaisesti käsittämätön. Tälle kiekolle tallennetut versiot eivät pärjää studiotulkintojen magiikalle, mutta toisaalta ne antavat kuulijalle jonkinlaisen kuvan siitä, mitä Led Zeppelin oli konsertiilavalla kesällä 1973.
Osasta biisejä on karsittu lihaa luiden ympäriltä ja tässä mielessä kuljetaan lähinnä alkuperäisiä sovituksia. Kokonaisuutena tarjotaan miellyttävä Zeppelin-paketti. On toki heti sanottava, että tällaisen kappalelistan omaavaa albumia on vaikea pisteyttää, mutta mennään näillä versioilla. Suuri kysymys on: jääkö laulu pystyyn? Väitän, että jää.
8/10 (studioversioille annan 12/10)
Ilkka Järvenpää
1. Rock And Roll
2. Celebration Day
3. Black Dog
4. Over The Hills And Far Away
5. Misty Mountain Hop
6. Since I’ve Been Loving You
7. No Quarter
8. The Song Remains The Same
9. The Rain Song
10. The Ocean
11. Dazed And Confused
12. Stairway To Heaven
13. Moby Dick
14. Heartbreaker
15. Whole Lotta Love
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
