Peter Steele (1962-2010) perusti vuonna 1989 uuden bändin hardcore-yhtye Carnivoren hajottua. Tämä kokoonpano kantoi nimeä Type O Negative ja uran neljäs albumi “October Rust” täytti tässä kuussa 30 vuotta. Merkkipäivän kunniaksi tämä goottimetallin merkkiteos on syytä ottaa uudelleen arvioon.
Type O Negativen kaksi ensimmäistä levyä “Slow, Deep And Hard” (1991) sekä “The Origin Of The Feces” (1992) jäivät kuriositeeteiksi, mutta yhtye onnistui määrittelemään synkän goottimetallin vuonna 1993 julkaistessaan kolmannen pitkäsoittonsa “Bloody Kisses“. Kyseinen levy oli bändin taiteellinen ja kaupallinen läpimurto. Se nosti heidät kokonaan uudelle tasolle.
Paineet neljännelle levylle olivat siis monessa mielessä suuret ja tähän huutoon oltiin vuonna 1996 enemmän kuin valmis vastamaan bändin nokkamiehen Steelen yhdessä kosketinsoittajavelho Josh Silverin kanssa tuottamalla “October Rustilla”.
”Am I good enough
For You?”
LP:n ensimmäinen varsinainen kappale “Love You To Death” on Type O Negativen Magnum Opus. Bändi oli jo edellisellä levyllään onnistunut paketoimaan herkkyyden, rankkuuden sekä seksin upeaan goottipakettiin, mutta “Love You To Deathin” käynnistyessä oli heti selvää, että nyt on tapahtunut jotain kokonaan uutta. Yhtye vei aiemmin mainitun paketin vielä pidemmälle ja lopputuloksena on 1990-luvun kaunein, herkin ja seksikkäin goottimetalli-eepos. Huikea avaus albumille.
Jatkoa seuraa “Be My Druidessin” myötä, Steelen kumartaessa syvään 1980-luvun goottisankareille. Samalla musiikki aurasi myös uusia latuja. “Green Man” sekä “Red Water (Christmas Mourning)” pitävät goottisopan maukkaana yhtyeen valmistautuessa toiseen napakymppiin, seksiä tihkuvaan “My Girlfriend’s Girlfriendiin“. Biisissä Type O Negative onnistuu naittamaan goottimetallin poppiin tyylillä, josta esimerkiksi Ghost on napsinut vaikutteita musiikkiinsa.
They keep me warm on cold nights.
We must be quite a sight.
In our meat triangle. All tangled, wow.
My girlfriend’s girlfriend.
She looks like You.
My girlfriend’s girlfriend.
She’s my girl too.
“October Rust” ei menetä tehoaan loppupuolella, bändin vajotessa syvemmälle goottikuplan pyörteisiin. Missään vaiheessa punainen lanka ei katoa hyppysistä, ei edes hymyä huulille nostavan Neil Young -cover “Cinnamon Girlin” aikana.
Vaikka paineet “October Rustille” olivat suuret, ei Type O Negative jäätynyt niiden alle. Päinvastoin. Yhtye onnistui tekemään täydellisen goottimetalli-levyn, joka voidaan luokitella huoleti klassikoksi. Tuotannollisesti Type O Negative kuulosti vuonna 1996 aivan omalta itseltään ja sitä se on vielä tänään. Steelen efektoidut bassoraidat, Silverin hienot koskettimet, Johnny Kellyn jyräävä rumputyöskentely, sekä bändin salaisen aseen, kitaristi-kakkoslaulaja Kenny Hickeyn työskentely on kautta albumin loistavalla tasolla. Kun kaiken kruununa Steelen sävellyskynä oli timanttisessa iskussa, saimme kuultavaksi 30 vuotta sitten klassikon, jonka vaikutus on yhä kuultavissa monien huomattavasti suuremmiksi kasvaneiden bändien tuotannossa.
Suosittelen levyä kuunneltavaksi hämärässä, täyteläisen punaviinin toimiessa parhaana mahdollisena nuottiöljynä tälle herkän kauniille ja synkälle musiikille.
10/10
Ilkka Järvenpää
1. Bad Ground
2. Untitled
3. Love You To Death
4. Be My Druidess
5. Green Man
6. Red Water (Christmas Mourning)
7. My Girlfriend’s Girlfriend
8. Die With Me
9. Burnt Flowers Fallen
10. In Praise Of Bacchus
11. Cinnamon Girl
12. The Glorious Liberation Of The People’s Technocratic Republic Of Vinnland By The Combined Forces Of The United Territories Of Europa
13. Wolf Moon (Including Zoanthropic Paranoia)
14. Haunted
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}