Kuluvana kesänä olemme saaneet nauttia tuttujen musiikkitapahtumien lisäksi myös uusista tulokkaista, jotka ovat nousseet rikastuttamaan tarjontaa.
Yksi uusista festivaaleista oli Jämsän Himoksella elokuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestetty Himos Metal Festival.
Nyt ensimmäisenä vuotenaan lähinnä melodiseen metalliin profiloitunut tapahtuma keräsi paikalle mielenkiintoisen kattauksen yhtyeitä, kärkiniminään Within Temptation, Amorphis, Amaranthe, Beast In Black, Battle Beast sekä Stratovarius.
Himos Parkin tapahtuma-alue on erittäin hyvä ja toimiva, eikä järjestelyissä moitittavaa ollut. Päälavalla ja valtavassa teltassa sijainneella kakkoslavalla vuorotelleet keikat sujuivat jouhevasti ja aikataulu oli rakennettu hienosti niin, että useilta yhtyeiltä nähtiin pitkät jopa 90 minuutin esitykset. Päälavan lisäksi myös suuri teltta isoine lavoineen mahdollisti pyrojen käytön.
Perjantain iltapäivästä homma polkaistiin käyntiin One Desiren esityksellä. André Linmanin johdolla kuultavaksi saatiin hyvä setti melodista rockia. One Desire on genressään maamme ehdotonta huippua, tosin aikainen esiintymisaika, auringonpaiste ja vielä melko vähäinen yleisömäärä verottivat tunnelmaa.
Telttalavan avauksesta vastasi ruotsalainen Dynazty. Perusvarmaa tekemistä ja aina tällaista hard rockia mielellään kuuntelee. Runsaasti radiosoittoa saanut ”Heartless Madness” sai jo myös yleisöön liikettä.
Northern Kings tarjosi lauluvoimaa vähintään riittävästi, kun lavalle kapusivat Marko Hietala, Tony Kakko, JP Leppäluoto ja Jarkko Ahola. Nelikko on tänä kesänä herättänyt henkiin vanhan projektin, missä vanhoja pop- ja rockhittejä on sovitettu metalliseen muottiin.
Aivan loistava idea, mutta kappaleiden levyversiot eivät ole itselle täysin kolahtaneet. Saman huomasin nyt kuunnellessani live-esitystä. Hyvistä lähtökohdista huolimatta homma jää vähän piippuun. Leppäluodon tulkitsema Dire Straits -hitti ”Brothers In Arms” oli tästä huolimatta setin ehdoton helmi.
Tony Kakko jatkoi heti perään teltassa Sonata Arctican kanssa. Tunnin perussetti ei yllätyksiä tarjonnut, mutta koko ajan lisääntynyt yleisö tuntui viihtyvän.
Amaranthelta on totuttu näkemään näyttäviä keikkoja, eikä pettyä tarvinnut tälläkään kerralla. Liekit loimusivat ja pommit paukkuivat tehokkaasti. Hittisetti tempaisi mukaansa ja kansa viihtyi. Yhtyeen riveissä tapahtui keväällä muutoksia, kun örinälaulusta vastannut Henrik Englund Wilhelmsson siirtyi syrjään kokoonpanosta. Nyt vokaaleista Nils Molinin sekä Elize Rydin rinnalla vastasi Richard Sjunnesson, joka itselleni jäi näin ensi kertaa nähtynä hieman etäiseksi ja persoonattomaksi. Nähtäväksi jää, mikä on yhtyeen ratkaisu vakituisen laulajan tontille.
Seuraavaksi teltassa koettiin Battle Beastin ”Circus Of Doom” -show ja pitkällä keikalla tämän tuoreimman albumin kappaleille annettiin runsaasti tilaa setissä. Äänentoistollisesti oltiin läpi keikan huippuluokassa. Näyttävät liekit, kipinäsuihkut ja pommit tehostivat esitystä. Olen nähnyt viime vuosina Battle Beast -keikkoja paljon ja kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä. Nyt Himoksen illassa koettiin kuitenkin vielä jotain erityisempää ja keikka oli kaikin puolin paras yhtyeeltä näkemistäni esityksistä!
Illan päätti odotettu ja päälava-alueelle festivaalin suurimman yleisömäärän kerännyt Within Temptation. Porttien avautumisesta lähtien lavan edessä odottanut fanijoukko sai palkintonsa hieman ennen puoltayötä alkaneella show’lla ja myös tässä tapauksessa hyvää kannatti odottaa.
Settilista oli maukas läpileikkaus yhtyeen uraan ja mukaan oli valittu pari viime vuosina harvemmin kuultua ”The Silent Force” -albumin helmeä. Heti avauksena kuultu ”See Who I Am”, sekä värisyttävän upea ”Angels” kuuluivat keikan kohokohtiin. Tuoreelta ”Don’t Pray For Me” -EP:ltä kuultiin jo aiemmin sinkkuina ilmestyneet ”Entertain You”, ”Shed My Skin” ja ”The Purge”.
Studioversioina tämä kolmikko on jättänyt ristiriitaisen vaikutelman, mutta livenä kappaleet heräävät paremmin eloon ja nousevat selvästi levyversioita paremmiksi.
Visuaalisesti show oli hieno. Valot, videot ja pyrot pääsivät mahtavasti oikeuksiinsa pimeässä Keski-Suomen yössä. ”Raise Your Bannerin” aikana nähtiin kunnianosoitus Ukrainalle laulaja Sharon den Adelin heiluttaessa suurta maan lippua. Eturivin osin ulkomaalainen fanijoukko yhtyi teemaan omilla lipuillaan.
Festivaalin lauantai oli helteisen avauspäivän jälkeen selvästi viileämpi ja loppuillasta jopa kalsean kylmä ja tuulinen.
Nousukiidossa kulkeva Cyan Kicks avasi päivän mukavasti, mutta ei tämä yhtyeen vielä kapeahko kappalemateriaali suurta muistijälkeä jättänyt.
Tyrantti luottaa hyviin melodioihin ja tarttuviin kertosäkeisiin. 1980-luvun heavy metal on vahvasti läsnä!
Ruotsalainen Eclipse on kiinnostava tapaus, sillä yhtye on keikkaillut maassamme verrattain harvoin. Ikävästi bändin tavarat olivat kadonneet matkalla, mutta setti saatiin soitettua lainasoittimilla. Kivaa hard rockia alkuiltaan.
Teltassa oman vuoronsa sai juuri Espanjasta ja Saksan Wacken-festareilta kotiutunut Stratovarius. Olin ajatellut pitää tässä kohtaa pienen tauon, mutta kolmea ensimmäistä kappaletta lavan edessä valokuvatessani musiikki vei mennessään. ”Phoenix”, ”Eagleheart” ja ”Survive” jyräsivät niin kovalla intensiteetillä, ettei auttanut muu kuin siirtyä photopitistä yleisön joukkoon. Bändiläisten matkaväsymys ja vähiin jääneet yöunet eivät esityksessä näkyneet ja keikka oli mitä mainioin. Tulevan ”Survive” -albumin nimibiisi, ”World On Fire” ja viimeisimpänä sinkkuna julkaistu ”Firefly” toimivat klassikoiden seassa hienosti. Myös yleisö oli alusta loppuun loistavasti mukana.
Pain liittyi päivän huono-onnisten ruotsalaisten joukkoon, sillä Eclipsen tavoin koko yhtyeen kalusto jäi saapumatta lennolta Suomeen. Taas siis jouduttiin lainaushommiin ja kiireellä kokoon haalituilla varaosilla keikka saatiin vedettyä läpi kohtuullisesti. Bändin ystäville oli toki hienoa, että keikka pystyttiin toteuttamaan, tosin aikataulusta noin vartin verran myöhässä.
Beast In Black keräsi yleisöä teltan täyteen ja yhtyeeltä nähtiin tuttuun tyyliin vauhdikas esitys. Soittamisen riemu välittyi varmasti aina takimmaisille riveille asti ja hymy oli herkässä niin lavalla kuin yleisössä. Settilistassa pääpaino oli tuoreimman ”Dark Connection” -albumin kappaleissa ja 90 minuuttia kului kuin siivillä.
Tällä välin päälavan edustan oli vallannut liki hyytävä kylmyys, lämpömittarin elohopean painuessa vain 12 asteeseen. Pudotus edellispäivän yli 20 asteen lämmöistä oli karu, sillä kovat tuulenpuuskat ja juuri ennen festivaalin viimeistä esiintyjää alkanut sadekuuro tehostivat kylmän tunnetta.
Pohjolan metalliylpeys Amorphis ei antanut tämän häiritä, vaan tarjosi lämmikettä metallikansalle totutun vahvasti. Tyylikkään tummasävyiset visuaaliset elementit sopivat pimeään yöhön ja musiikki soi vahvana ja sopivan synkkänä, kuten asiaan kuuluu. Teknisiltä ongelmilta ei täysin vältytty, vaan hieno videoscreen oli osan keikasta pimeänä. Musiikin tunnelma välittyi myös ilman tehosteita.
Himos Metal Festival 2022 oli kaikin puolin onnistunut tapahtuma, täyttäen odotukset sekä puitteiden, että esiintyjien suhteen. Perjantaina yleisöä oli paikalla selvästi lauantaita enemmän, vaikka molempina päivänä tarjolla oli maailmanluokan esityksiä. Varsin positiivisen ensivisiitin perusteella toivon, että tapahtuma täydentää raskaan rockin festivaalitarjontaa myös ensi kesänä.
Raportti ja kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
