Alun perin Hannoverista kotoisin oleva saksalaisen hard rockin ylpeys Scorpions palasi juurilleen 20 vuotta sitten julkaistun ”Unbreakablen” myötä. Bändin edellinen, viisi vuotta aiemmin ilmestynyt ”Eye II Eye” oli yllätys popimmalla ilmaisulla, joka aiheutti bändin faneissa vastareaktion. Tästä viisastuneena Scorpions päätti viidennentoista studiolevynsä kunniaksi karistaa popittelun ja palata siihen minkä se osasi parhaiten, eli tarttuvien hard rock -biisien pariin. Miten tässä sitten onnistuttiin? Otetaan selvää.
”Unbreakable” meni minulta ilmestymisensä aikaan täysin ohi, joten tartuin levyyn käytännössä kuin kokonaan uuteen Scorpions-albumiin. Alku on vakuuttava, sillä avauskolmikko ”New Generation”, ”Love ’Em Or Leave ’Em” sekä ”Deep And Dark” on selkeästi suunnattu niille Skorppari-faneille, jotka ihastuivat yhtyeen rokkaavampaan linjaan 1980-luvulla.
”Bordeline” yllättää raskaalla groovellaan, jonka jälkeen ”Blood Too Hot” iskee jälleen tallan pohjaan energisellä rokkauksellaan ja sen jatkoksi mitä olisi Scorpions-levy ilman balladia? No ei juuri mitään ja ”Maybe I Maybe You” vastaa tähän kysymykseen poikkeuksellisella tavalla. Pianoballadina käynnistyvä biisi muuttuu loppusuoralla yllättävän rankaksi riffittelyksi, jonka seassa vokalisti Klaus Meine pitää tunnelman herkkänä. En vakuutu kappaleesta, sillä sävellys on loppuriffeistään huolimatta imelää kamaa.
Pari rokkaria ”Someday Is Now” ja ”My City My Town” menevät ohitse mukiinmenevinä esityksinä, kunnes vuorossa on toinen balladi ”Through My Eyes”, joka on selkeästi se paras hituri tässä yhteydessä.
”Can You Feel It” sekä ”This Time” vievät levyn takaisin rokkilinjalle, kunnes vuorossa on jälleen balladi, eli ”She Said”, joka varmasti uppoaa Skorppari-virsien ystäviin. Omaan makuuni tämä herkistely on jälleen liian imelää kamaa. Loppuun on säästetty selkeästi rouheamman kuuloiseksi miksattu ”Remember The Good Times”, joka iskee komeasti ja toimii mainiona päätöksenä levylle.
”Unbreakable” on asiallinen rock-levy ja toimi juuri siinä mihin se oli aikoinaan tarkoitettu, eli kasvojenpesuna popin pariin tehdyn harha-askeleen jälkeen. Läpi kiekon Rudolf Schenkerin riffit toimivat, kuin olisi yhä vuosi 1985, Matthias Jabsin soolot ovat hienoa kuultavaa ja Meine laulaa tuttuun tyyliinsä erinomaisesti.
Kaikki on periaatteessa kunnossa ja vaikka materiaali on kauttaaltaan tasokasta, albumilta puuttuu se terävin tappokärki, eli ne pari totaalista murhabiisiä, jotka nostaisivat kokonaisuuden parhaaseen Scorpions-kastiin. Nyt jäädään vain ihan kiva -tasolle.
7/10
Ilkka Järvenpää
1. New Generation
2. Love ’Em Or Leave ’Em
3. Deep And Dark
4. Borderline
5. Blood Too Hot
6. Maybe I Maybe You
7. Someday Is Now
8. My City My Town
9. Through My Eyes
10. Can You Feel It
11. This Time
12. She Said
13. Remember The Good Times
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}