Marraskuussa toisen pitkäsoittonsa julkaissut lahtelainen Musta Risti jatkaa toisella levyllään kosmista matkaansa läpi raunioituneen maailman. Bändin suomeksi laulettua runttausta voisi kuvata svengaavan rokkimeiningin sekä Black Sabbath -henkisen riffittelyn epäpyhäksi ristisiitokseksi, jossa fuzz-särö pörisee komeasti.
Apokalyptinen messu käynnistyy rokkaavalla kolmikolla ”Peto”-”Kelmeät silmät”-”Tuhkaviitta”, joista jokainen upposi mainiosti. Yli kuusiminuuttinen ”Laivue” kulkee eteenpäin jälleen Sabbath-henkisesti ja samalla teemalla jatketaan yli kahdeksan minuuttia kellottavalla ”Kaaoksen lapsilla”. ”Moottoriritari” iskee taas silmään rokkivaihteen, ”Tule esiin tuhon” päättäessä levyn raskaammissa merkeissä.
Mitä tästä jäi käteen? Ainakin se, että Musta Risti kuulostaa yhtyeeltä, joka pitää ehdottomasti tarkistaa live-tilanteessa, sillä sen verran pätevältä bändin möyrintä kuulostaa. Levylle ei ole osunut yhtään turhaa kappaletta, mutta yhtyeen reippaampi tuotanto (esim. ”Moottoriritari”, ”Tuhkaviitta”) iskee tähän suntaan paremmin. Vokalisti Einari Toiviaisen lauluäänestä ei jaksa innostua, vaikka miehen suoritus ei saakaan kääntämään selkää bändille. Ehdottomasti mielenkiintoinen tuttavuus.
7/10
Ilkka Järvenpää
1. Peto
2. Kelmeät silmät
3. Tuhkaviitta
4. Laivue
5. Kaaoksen lapset
6. Moottoriritari
7. Tule esiin tuho
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}