[three_fourth]Bon Jovin 13:ta studiolevy on monella tapaa erään ajanjakson loppu, sillä tämän levyn myötä bändi lopetti yhteistyön pitkäaikaisen levy-yhtiönsä Mercuryn kanssa. Tämän lisäksi poissa on myös pitkäaikainen kitaristi ja biisintekijä Richie Sambora. Bändi kuvaili itse albumia ”fanilevyksi”, johon on kertynyt aiemmilta levyiltä pois jääneitä biisejä, sekä muutama uusi ralli. Sen voin heti alkuun todeta, että ei tämä ainakaan kasari-Bonkan faneille ole suunnattu, sillä sen verran unettavissa merkeissä tämä levy etenee.
Levyn muutaman kerran läpi kuunneltuna voin todeta, että 2000-luvun alkupuolen Bon Jovi goes country-vaiheen jälkeen Jon Bon Jovi ja tuottaja/biisintekijä John Shanks ovat selkeästi kuunnelleet ainakin Coldplayta. Sen verran kaiutetuissa ja massiivisissa sfääreissä levyn ns. rokkibiisit, kuten levyn ensimmäinen single ”We Don’t Run” kulkevat. Toki tämä Coldplay-meininki on Bon Jovin käsittelyssä saanut jenkkirokki-käsittelyn, muuttuen mahtipontiseksi hehkutukseksi.
Levyn toinen single ”Saturday Night Gave Me Sunday Morning” lainaa surutta melodioissa ja sointukuluissa, kuten nimikin jo lupaa, bändin omaa 20 vuotta vanhaa hittibiisiä ”Someday I’ll Be Saturday Night”. Nostaisin nämä kaksi kappaletta tarttuvien kertosäkeiden ansiosta kuitenkin levyn parhaimmistoon, sillä loput rallit tällä levyllä ovat joko munattomia akustiseen kitaraan nojaavia pop/rock-ralleja, varsin mitäänsanomattomia balladeja tai edellä mainittuja mahtipontisia hehkutuksia. Poikkeuksen tekee viimeisenä kuultava ja omaksi suosikikseni noussut varsin pirteä folk-sävyinen levyn nimibiisi, jossa Jon Bon Jovi tekee selväksi mitä ajattelee pitkäaikaisesta levy-yhtiöstään:
”Sayonara, adiós, auf wiedersehen, farewell
Adieu, goodnight, guten abend. Here’s a last song you can sell.
Let’s call it ”Burning Bridges”. It’s a sing-along as well.”
”Burning Bridges” on selkeästi levy, joka on toimitettu levy-yhtiölle vain ja ainoastaan sen takia, että voimassa oleva levytyssopimus näin vaatii. Tämä käy ilmi myös yksinkertaisesta kansilehdestä, josta löytyy vain tuottajatiedot ja kappaleiden nimet, muu info löytyy toki bändin nettisivuilta. Varsin huomaamatta ilmestynyt levy tekikin USA:ssa eräänlaista Bon Jovi-historiaa, sillä se oli ensimmäinen Bon Jovi-levy sitten ”7800° Fahrenheitin” (1985), joka ei noussut USA:n albumilistan kymmenen myydyimmän levyn joukkoon (listasija 13.) julkaisuviikollaan.
Summa summarum: Mielestäni ”Burning Bridges” on melkoinen floppi. Totaali mahalaskulta levyn pelastaa tuottaja-Shanksin ison rahan tuotanto, taitavat muusikot ja Jon Bon Jovin melodiantaju. Bändi on ilmoittanut jo nyt, että seuraava levy ilmestyy ensi vuonna. Toivottavasti sillä levyllä orkesteria kiinnostaa myös rokkaaminen. Tältä sitä ei löydy. Mutta löytyy tästä jotain positiivista: tuskin Bon Jovi pystyy tekemään tätä huonompaa levyä.
5-/10
Ilkka Järvenpää
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1 A Teardrop To the Sea
2 We Don’t Run
3 Saturday Night Gave Me Sunday Morning
4 We All Fall Down
5 Blind Love
6 Who Would You Die For
7 Fingerprints
8 Life is Beautiful
9 I’m Your Man
10 Burning Bridge[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 Metalliluolan Ilkka Järvenpään arviossa.){kind=link}