Bon Jovin 10 vuotta sitten ilmestynyt 13:ta studiolevy ”Burning Bridges” oli monella tapaa erään ajanjakson loppu, sillä tämän albumin myötä bändi lopetti yhteistyön pitkäaikaisen levy-yhtiönsä Mercuryn kanssa. Tämän lisäksi poissa oli myös pitkäaikainen kitaristi ja biisintekijä Richie Sambora.
Bändi kuvaili itse albumia ”fanilevyksi”, johon on kertynyt aiemmilta pitkäsoitoilta pois jääneitä biisejä, sekä muutama uusi sävellys. Sen voin heti alkuun todeta, että ei tämä kasarikauden Bon Jovin faneille ole suunnattu, sen verran unettavissa merkeissä kokonaisuus etenee.
Kiekon muutaman kerran läpi kuunneltuna on selvää, että 2000-luvun alkupuolen Bon Jovi goes country -vaiheen jälkeen Jon Bon Jovi ja tuottaja/biisintekijä John Shanks ovat selkeästi kuunnelleet Coldplayta. Sen verran kaiutetuissa ja massiivisissa sfääreissä ns. rock-sovitukset, kuten levyn ensimmäinen single ”We Don’t Run” kulkevat. Toki tämä Coldplay-meininki on Bon Jovin käsittelyssä saanut jenkkirokki-käsittelyn, muuttuen mahtipontiseksi hehkutukseksi.
Levyn toinen single ”Saturday Night Gave Me Sunday Morning” lainaa surutta melodioissa ja sointukuluissa, kuten nimi jo lupaa, bändin omaa 1990-luvun hittibiisiä ”Someday I’ll Be Saturday Night”. Nostan ”We Don’t Runin” ja ”Saturday Night Gave Me Sunday Morningin” tarttuvien kertosäkeiden ansiosta levyn parhaimmistoon, sillä loput esitykset ovat joko munattomia akustiseen kitaraan nojaavia pop/rock-raitoja, mitäänsanomattomia balladeja tai edellä mainittuja mahtipontisia hehkutuksia. Poikkeuksen tekee viimeisenä kuultava ja omaksi suosikikseni noussut pirteä folk-sävyinen nimibiisi ”Burning Bridges”, jossa Jon Bon Jovi tekee selväksi mitä ajattelee pitkäaikaisesta levy-yhtiöstään:
”Sayonara, adiós, auf wiedersehen, farewell
Adieu, goodnight, guten abend. Here’s a last song you can sell.
Let’s call it ”Burning Bridges”. It’s a sing-along as well.”
”Burning Bridges” on selkeästi albumi, joka on toimitettu levy-yhtiölle vain ja ainoastaan sen takia, että voimassa oleva levytyssopimus näin vaatii. Tämä käy ilmi myös yksinkertaisesta kansilehdestä, josta löytyy vain tuottajatiedot ja kappaleiden nimet, muu info löytyy bändin nettisivuilta. Varsin huomaamatta ilmestynyt albumi teki USA:ssa eräänlaista Bon Jovi -historiaa, sillä se oli ensimmäinen Bon Jovi-LP sitten ”7800° Fahrenheitin” (1985), joka ei noussut paikallisen albumilistan kymmenen myydyimmän levyn joukkoon (listasija 13.) julkaisuviikollaan.
Summa summarum: ”Burning Bridges” on melkoinen floppi. Totaali mahalaskulta levyn pelastaa tuottaja-Shanksin suuren rahan tuotanto, taitavat muusikot ja Jon Bon Jovin melodiantaju. Löytyy tästä toki jotain muuta positiivista: tuskin Bon Jovi pystyy tekemään tätä huonompaa levyä.
5-/10
Ilkka Järvenpää
1 A Teardrop To The Sea
2 We Don’t Run
3 Saturday Night Gave Me Sunday Morning
4 We All Fall Down
5 Blind Love
6 Who Would You Die For
7 Fingerprints
8 Life Is Beautiful
9 I’m Your Man
10 Burning Bridges
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}