Sveitsin hard rock -ylpeys Krokus julkaisi helmikuussa 1981 viidennen albuminsa ”Hardware”. Levy osui sopivaan väliin siinä mielessä, että viitisen vuotta toiminnassa ollut bändi oli julkaissut edellisenä vuonna siihen mennessä uransa parhaiten menestyneen LP:n ”Metal Rendez-Vousin”. Tuoreen suosion seurauksena yhtye pääsi tekemään ”Hardwarea” tähän asti totuttua suuremman budjetin turvin.
Albumi käynnistyy ”Celebrationilla”, joka kumartaa ainakin The Whon suuntaan, sillä Marc Storacen komea alfauroksen soidinkutsua muistuttava vokaalisuoritus tuo selvästi mieleen Roger Daltreyn vokaalit ja kitaravallit ovat kuin suoraan Pete Townsendin oppikirjasta. Toisena kuultava Judas Priest -henkiset kitarat Sweet-koulukunnan glam rock -kertosäkeeseen naittava ”Easy Rocker” on toimiva rokkiveto, tosin Storacen kertosäkeen lopussa käyttämä vibra täyttää tahattoman huumorin vaatimukset helposti.
”You know crazy Nelly
She’s crossed eyed and dumb
She’s dirty and she’s smelly
But she’s got a lovely bum”.
”Smelly Nelly” lupaa jo nimellään kohtuullisen paljon ja tämä toteutuu Scorpionsin ”The Zoota” muistuttavan junttariffin kohdatessa tahattoman huumorin. Biisi on kuitenkin jollain naivilla tavalla vastustamaton rock-raita. ”Mr.69” on suoraviivainen rokkiveto, jossa mennään lähes punk-vaihteella eteenpäin, kitaristi Tommy Kieferin nostaessa hattua AC/DC:n ”Let There Be Rockin” suuntaan omassa soolossaan. Levyn A-puolen päättää toistaiseksi heikoin suoritus, suoraviivainen ”She’s Got Everything”, jonka voi niputtaa huoleti täytebiisien joukkoon.
B-puoli starttaa lähes suoraan AC/DC:n riffikirjasta napatulla ”Burning Bonesilla”, joka toimii komeasti. Valitettavasti sitä seuraava ”Rock City” ei onnistu AC/DC-ryöstössään yhtä onnistuneesti, vaan lopputuloksena on keskinkertainen rokkirenkutus. Toisin on ”Winning Manin” kanssa, joka on melkein balladiksi laskettava biisi, joka nousee komean kitarariffin sekä Storacen vakuuttavan vokaalisuorituksen ansiosta yhdeksi levyn kohokohdista. Albumin päättää jälleen AC/DC:n suuntaan kurkottava ”Mad Racket”, joka jää vaatimattomaksi esitykseksi.
En ollut kuullut ”Hardwarea” kertaakaan ennen tämän arvion tekemistä ja albumi osoittautui asialliseksi rock-levyksi. Toisaalta ero Krokuksen uran kaupallisesti menestyneimpiin levyihin (”Headhunter” 1983, ”The Blitz” 1984) on sävellysten osalta selkeä. Soitannollisesti bändi oli jo ”Hardwarella” valmis suurem-paan suosioon, mutta biisimateriaali tällä 40 vuotta täyttäneellä pitkäsoitolla ollut vielä valmis menestykseen.
6½/10
Ilkka Järvenpää
1. Celebration
2. Easy Rocker
3. Smelly Nelly
4. Mr. 69
5. She’s Got Everything
6. Burning Bones
7. Rock City
8. Winning Man
9. Mad Racket
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää){kind=link}