Black Label Society – Grimmest Hits (2018)

Mr. Pinch harmonics, eli Jeffrey Phillip Wielandt, jonka musiikkimaailma tuntee paremmin nimellä Zakk Wylde on pyörittänyt Black Label Societyään jo 20 vuotta. Nyt vuorossa on studioalbumi nro 10: ”Grimmest Hits”. Black Label Society on yhtyeenä ollut aina hieman kaksijakoinen: albumit ovat olleet joko hittejä tai huteja. Osa BLS:n levyistä on myös kärsinyt varsin keskinkertaisesta tuotannosta sekä heikosta yleissoundista. Ensimmäinen huomioni ”Grimmest Hitsistä” onkin, että se soundaa piru vie melkoisen hyvältä.

”Grimmest Hits” käynnistyy komeasti ”Trampled Down Belown” myötä ja havaitsen automaattisesti etsiväni jääkaapista turhaan olutta. Melkoinen virhe. Olisi pitänyt muistaa, että BLS kuuluu ehdottomasti sarjaan ”kaljoittelumusaa varttuneille herrasmiehille”. Virheestäni huolimatta levyn avausviisu osoittautuu varsin komeaksi BLS-jyräksi. Komean avauksen jälkeen pari seuraavaa biisiä eivät aivan nouse lentoon, ollen kuitenkin asiallisia riipaisuja. Seuraava tähän suuntaan iskenyt veto oli selvästi Black Sabbathin mieleentuova videokappale ”All That Once Shined”. Tsekatkaa vaikka hieman ennen kahta minuuttia alkava väliosa: nyt lennetään melkoisessa Sabbath-huurussa. Levyltä löytyy useampikin Sabbath-henkinen biisi, eli ”A Love Unreal”, ”Disbelief” sekä ”Bury Your Sorrow”, joista jokainen on varsin onnistunut veto.

Kokonaisuutena Black Label Societyn uutukainen on hyvä albumi. Bändi on selkeästi siirtynyt tyylissään kohden Black Sabbathia, jyräriffien ottaessa hieman taka-askelta 1970-luvun hengessä tapahtuvan riffittelun sijaan. Ehkäpä syynä oli Wylden Black Sabbath-tribuuttibändi Zakk Sabbath, mene ja tiedä. Minulle tämä sopi mainiosti, vaikka joku voisikin olla sitä mieltä, että ”The Day That Heaven Had Gone Awayn” kaltaiset fiilistelyt Zakk olisi voinut säästää omille soololevyilleen BLS-albumin sijasta. Itse en kokenut tätä häiritseväksi.

Mitään radikaalia muutosta ei ole tapahtunut BLS:n mustan auringon alla, sillä bändi (lue: Zakk Wylde + rytmisektio) luottaa yhä perusasioihin, yhdistellessään musiikissaan kolmen kuukauden steroidikuurin läpikäyneet Sabbath-riffit sekä Southern rock meets Ozzy -vokaalit paketoiden ne synkkään grooveen ja virtuoosimaisiin kitarasooloihin. Tällä kertaa asiaa on vain lähestytty hieman eri näkökulmasta. Jos aiemmin BLS operoi luottaen raakaan voimaan, viihtyy bändi nyt selkeästi aiempaa blues-sävyisempien riffien parissa, katsellen maailmaa samalla tummien Sabbath-lasien läpi.

7+/10

Ilkka Järvenpää

1. Trampled Down Below
2. Seasons Of Falter
3. The Betrayal
4. All That Once Shined
5. The Only Words
6. Room Of Nightmares
7. A Love Unreal
8. Disbelief
9. The Day That Heaven Had Gone Away
10. Illusions Of Peace
11. Bury Your Sorrow
12. Nothing Left To Say

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here