1980- ja 1990-lukujen superbändi Mr. Big julkaisi maaliskuussa 1996 neljännen studioalbuminsa ”Hey Man”, joka jäi bändin alkuperäiskokoonpanon (Eric Martin, Paul Gilbert, Billy Sheehan sekä Pat Torpey) viimeiseksi ennen comeback-levyä ”What If” 15 vuotta myöhemmin.
Yhtyeen kolme ensimmäistä levyä ovat vielä erittäin hyvin muistissa, mutta tämä neljäs on jollain tavalla jäänyt unholaan, joten otetaan Kevin Elsonin (Europe, Journey) ansiokkaasti tuottama kokonaisuus uudelleen tarkasteluun.
Mr. Bigin ura oli alkuvuosina jatkuvassa nousukiidossa, jota ei edes grungen valtakausi 1990-luvun myötä pystynyt täysin romuttamaan, sillä bändi sai megahittinsä ”To Be With Youn” lisäksi sinkkumenestystä Cat Stevens -cover ”Wild World” vuonna 1993.
”Hey Manin” ilmestyessä 1996 oli musiikkimaailma muuttunut jälleen melkoisesti, joten Mr. Big oli tuolloin kuin se kuuluisa kala kuivalla maalla. Miehistö ei aikonut sopeutua ympäröivään todellisuuteen ja muuttaa injaansa melodisesta jenkki hard rockista tuolloin trendikkäämpään vaihtoehtorockin suuntaan.
Tämä tulee selväksi heti ensimmäisestä kappaleesta ”Trapped In Toyland”. Tätä seuraava ”Take Cover” olisi todennäköisesti vuonna 1989 ollut massiivinen AOR-hitti, sillä sen verran lajissaan onnistuneesta tekeleestä on kyse. Martinin vokaalisuoritus on yksinkertaisesti loistava ja kun kappaleesta löytyy erinomainen kertosäe, on käsillä yksi kyseisen vuosikymmenen puolivälin kadonneista AOR-helmistä.
”Jane Doe” vie meiningin jälleen muikean grooven myötä USA:n länsirannikon hard rock -tunnelmiin. Balladi ”Goin’ Where The Wind Blows” on jälleen mainio onnistuminen, sillä kaunis sävellys olisi ollut myös kuusi vuotta aiemmin hitti, tai kuten Oulussa tavattiin sanoa; kappale on niin nätti, että siitä kihoaa kyyneleet lompakkoon.
”The Chain” vie tunnelman uusille urille, sekoittaen Mr. Bigin jenkkirokkiin pientä blues rock-sävyä, onnistuen tässä komeasti. Seuraavien kappaleiden aikana Mr. Big kuljettaa kuuntelijan ”Where Do I Fit Inin” leveän haara-asennon rokkauksesta ja ”If That What It Takesin” pop-sävyjen kautta ”Out Of The Undergroundin” nivustaive-riffittelyyn. Jokainen biisi näistä vakuuttaa omalla tavallaan. Lopussa yhtye alkaa toistaa itseään, mutta taso ei näiden virtuoosien kanssa pääse romahtamaan, vaikka yksikään esityksistä ei enää tämän jälkeen nouse levyn parhaaseen kolmannekseen.
Kokonaisuutena ”Hey Man” on onnistunut albumi. Levyltä löytyy muutama hieno kappale, eikä sille toisaalta ole osunut yhtään hutibiisiä. LP ei onnistunut muualla kuin Japanissa löytämään ostavan yleisön, tosin Japanista tuli palkinnoksi platinalevy ja albumilistan ykkössija. Vuonna 1997 Mr. Big oli sitten jo tauolla, palaten pari vuotta myöhemmin ”Get Over It” -levyllä, jossa Paul Gilbertin korvasi toinen virtuoosi Richie Kotzen, mutta se on sitten kokonaan toinen juttu.
8-/10
Ilkka Järvenpää
1.Trapped In Toyland
2.Take Cover
3.Jane Doe
4.Goin´ Where The Wind Blows
5.The Chain
6.Where Do I Fit In
7.If That´s What It Takes
8.Out Of The Underground
9.Dancin´ Right Into THe Flame
10.Mama D.
11.Fool Us Today
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}