Danzig – Skeletons (2015)

[three_fourth]Glenn Danzig on ehtinyt tehdä urallaan vaikka mitä, mutta coveralbumia ei ole mieheltä vielä tullut. Nyt sekin asia korjaantuu, kun joulumarkkinoille ilmaantuu herran uusin tuotos ”Skeletons,” jolta löytyy 10 muiden artistien tunnetuksi tekemiä vetoa. Nämä coveralbumit ovat tavanneet olla hieman puolivillaisia julkaisuja, joilla on ostettu aikaa seuraavan albumin tekoa varten. Ne ovat koostuneet yleensä sinkkujen b-puolista tai kokoelmilla ilmestyneistä vedoista. Danzigin tuotos ei kuitenkaan koostu aiemmin julkaistuista biiseistä, vaan kaikki on tehty tätä albumia silmälläpitäen.

Albumin avaava ”Devil´s Angels” on vanha 60-lukulainen surf-popbiisi, josta on olemassa myös instrumentaaliversio. Ensimmäiseksi korvaan käyvät tunkkaiset, silloittelemattomat soundit. Aavistus punkhenkisyyttä soundimaailmaan on ilmeisesti ollut haussa. Itse biisiin Glennin ääni sopii hyvin ja mieleen tulee jopa Misfits, tuo herran ensimmäinen ja nyttemmin kulttisuosiosta suurempien piirien suosioon noussut bändi. Punkimpi melodinen rykäys toimiikin aloituskappaleena hyvin jota seuraavana tuleva ”Satan” ei olisi tehnyt. Satan´s Sadistin biisi on hitaahko blues josta joko pitää tai sitten ei. Minua sitä kuunnellessa lähinnä alkoi nukuttaa. Vaikka tulkinta on kohdallaan, ei biisi oikein toimi hitautensa ja puuduttavuutensa ansiosta kuin nukkumaanmenon yhteydessä. Sitten päästäänkin kovan riistan kimppuun kun Danzig ottaa käsittelyyn Elvis Presleyn ”Let Yourself Gon.” Tämä toimii jo huomattavasti paremmin, vaikka ei Elviksen tunnetuimpia kappaleita olekaan. Sovitus on metallisempi kuin viihteellinen originaali, mutta kylmät väreet tulevatkin Glenn Danzigin tulkinnasta, jossa on todellakin paljon samaa kuin Elviksellä. Hienoa, että Danzig uskalsi ottaa Elvistä levylle sillä tämä on tähän menneistä biiseistä selkeästi paras.

Seuraavaksi otetaankin sitten pirua sarvista kiinni ja lähdetään Black Sabbathin kyytiin. Sabbathin ensilevyltä löytyvä ”N.I.B.” vedetään aika yksi yhteen originaalin kanssa soitannollisesti, vain sävellajia on laskettu matalammaksi. Ozzy lauloi kappaleen korkeasta rekisteristä, mutta Glenn tyytyy matalampaan tulkintaan. Tämä on selkeä miinus. Korva odottaa korkealta kulkevaa laululinjaa, mutta kun sitä ei kuulekaan tulee pettymys. Vaikka kappale onkin uhkaava ja tempo laahaava, ei tämä vaan toimi. Tekee mieli kaivaa se originaali hyllystä välittömästi. ”Lord Of The Thighs” on homman nimi seuraavana ja alkuperäisenhän teki Aerosmith vuonna 1974. Tämä toimii jo huomattavasti paremmin, vaikka Glenn päästääkin itsensä tulkinnassaan hieman helpolla. Matalalla möyryävät kitarat, tumma äänimaisema ja matala laulu kuljettavat kappaletta kuitenkin komeasti. Hard rock-vetona tämä on hieno ja tällaisia toivoisi levylle enemmänkin.

The Litter on bändinä minulle vieras joten heidän Danzig-muottiin valettu kappaleensa ”Action Woman” piti tarkistaa. Vanhaa 60-lukulaista rockiahan tämä on hieman Rolling Stonesin tapaan. Kappaleen sovitus on pidetty originaalille uskollisena ja tässä Glenn pääsee huutamaan korkeammalta. Tämä on selkeä piristysruiske matalalta kulkevien biisien joukossa. Myös ripeämpi tempo tekee hyvää levyn kokonaiskuvaa ajatellen. En ollut uskoa silmiäni kun näin tämän albumin kappalelistan. Seitsemäntenä tuleva ”Rough Boy” sai palan kurkkuun. ZZ Topia? Kyllä! ”Afterburnerin” mahtiballadi saa uuden käsittelyn, mutta onnistuuko se? Ihme kyllä tämä toimii vaikka odotukset eivät kummoiset olleet. Raskaampihan tämä on kuin originaali, mutta jo pelkästään Glenn Danzigin ääni biisin äärellä luo tähän hienon tunnelman. Illan viimeinen hidas? ”If you give me just a minute girl, I´ll show you fuckin´ why.” Todellakin!

Vanha 60-luvun rock on levyllä hyvin edustettuna, sillä The Troggsin ”With A Girl Like You” edustaa samaa tyylilinjaa. Nämä ovat varmaan soineet Glenn Danzigin nuoruudessa tiuhaan ja omat tulkinnathan niistä on nyt tuotava julki. Tähän on tuotu jälleen punkimpi lähestyminen roisin säröisin kitaroin ja räkäisin lauluhoilotuksin ja mikäs siinä sillä hienosti tämä toimii ja olisi kuin kotonaan myös Misfitsin levyllä. Lisää 60-lukua on luvassa myös The Young Rascalsin ”Find Somebodyn” myötä. Originaalikaan ei nyt niin kummoinen biisi ole, eikä Danzig onnistu tuomaan tähän mitään uutta tai mullistavaa, joten hieman ohi korvien tämä lipuu häviten muille dinosaurusajan rockeille selvästi. Viimeiseksi on säästetty The Everly Brothersin ”Crying In The Rain” vuodelta 1961. Kyseessä on hidas balladi, jossa sydän särkyy oikein olan takaa. Harmi vain, että kappale on aika mitäänsanomaton ja lopettaa albumin ristiriitaisissa tunnelmissa. Olisi se nyt voinut yhden kunnon rockin vielä loppuun rykäistä eikä tallaista nyyhkyballadia. Harmittavasti myös albumin taso tipahtaa parin viimeisen biisin myötä selvästi.

”Skeletonsin” kuultuaan jää jotenkin vaivautunut olo. Plussaa täytyy antaa kappaleiden erilaisuudesta ja eri genreistä poimitut valinnat tuovat levylle mukaan vaihtelua. Miinusta tulee demomaisesta äänimaailmasta ja liiasta 1960-luvun materiaalista. Väkisin tulee mieleen kysyä kenelle tallainen kavalkadi on suunnattu? Noin puolet albumin biiseistä ovat sen verran vanhoja, etteivät nuoremmat kuulijat niitä tunnista ja vanhemmat ihmettelevät miksi ne roikkuvat levyllä mukana. Rockimmat kappaleet ovat levyn suola ja karheat sovitukset tuovat niihin lisää tarttumapintaa. Kovimmat Danzig-fanit varmasti poimivat levyn kaupasta biisilistaa katsomatta, mutta satunnaisella musiikinkuulijalla saattavat rahat mennä hukkaan, sillä aikamoinen sillisalaatti tämä on. Jos Danzigin soolotuotantoon haluaa perehtyä, niin kannattaa aloittaa alusta. Ensimmäinen albumi ”Danzig” lienee edelleen se kirkkain timantti herran tuotannosta.

6½ / 10

Tomi Nousiainen-Gunnar

[/three_fourth] [one_fourth_last]

DanzigSkeletons

1.Devil’s Angels
2.Satan
3.Let Yourself Go
4.N.I.B.
5.Lord Of The Thighs
6.Action Woman
7.Rough Boy
8.With A Girl Like You
9.Find Somebody
10.Crying In The Rain[/one_fourth_last]

Website | + artikkelit

Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.