W.A.S.P.:in ensimmäinen albumi pyyhkäisi monelta teiniltä jalat alta. Yhtyeen tarttuvat, glam-vaikutteiset hard rock-rykäisyt sekä kaoottinen lavashow olivat monelle musiikin ystävälle kosmisen tarttuvaa. Fanipohja kasvoi lujaa tahtia missä maapallon kolkassa bändi sattui esiintymään. Monien aikalaistensa heavy metal -genren alle niputettavan joukosta W.A.S.P.:in erottivat väkivalta, veri, seksi ja jatkuva vaaran tunne. Iron Maiden, Kiss, Twisted Sister, AC/DC ja muut 1980-luvun suuret nimet eivät yltäneet samalle viivalle mitä sekopäisyyteen tulee.
Musiikillisista ansioistaan huolimatta monet menivät keikoille nimenomaan katsomaan showta ja fiilistelemään siinä ohessa tarttuvia iskusävelmiä. Mutta ajat muuttuvat niinkuin niillä aina on tapana. Toiseen pitkäsoittoon ”The Last Commandiin” tultaessa vaaran tuntu alkoi kadota. Biiseissä oli yhä tehoa, mutta iso raha sekä tuotantokoneisto alkoivat muuttaa bändiä kaupallisempaan sekä suurempaa yleisöä kosiskelevaan suuntaan.
Käsillä oleva albumi “Inside The Electric Circus” on yhtyeen kolmas ja viimeinen glam-vaikutteisena pidetty. Bändin kokoonpano oli mennyt osittain uusiksi ”The Last Commandin” jälkeen Blackie Lawlessin siirryttyä komppikitaraan Randy Piperin tilalle. Entisen instrumenttinsa basson uudeksi pompottajaksi tuli Johnny Rod.
Jo levyn kansikuva kertoo miltä aikakaudelta se on peräisin. Kannessa köllöttelevä Blackie on pukeutunut tiukkaan leopardikuvioiseen kokovartaloasuun teljettynä vielä varmuuden vuoksi telkien taakse. Vaarallista? Tuskin. Missä on veri, missä sirkkelinterä munista? Hyvin Bon Jovi-mainen kiiltokuvapoikaimago hyppää silmille ja saa pelkäämään pahinta. Ei kai tämä räävitön porukka ole mennyt samaan kelkkaan muiden hair metal -bändien kanssa ja laulaa nyt menetetystä rakkaudesta suurien syntikkamattojen takaa?
Onneksi aivan näin ei ole asianlaita. Jo avausraita ja albumin nimikappale rokkaa intron jälkeen mukavasti, jopa liian mukavasti. Simppelit kitarakuviot sekä Blackien tunnistettava laulutyyli saavat jalan vipattamaan ja hoilaamaan kertsissä mukana. Ei syntikoita, mutta hieman sliipattu vaikutelma soundipuolelta jää, vaikka Lawless päästelee keuhkojensa täydeltä.
”I Don´t Need No Doctor” tuli monelle tutuksi taivaskanavilta ja sitä kuunneltiin raivostumiseen saakka. Biisi on coverveto, alun perin Ray Charlesin vuonna 1966 levyttämä soul-kappale. W.A.S.P. tekee siitä radioystävällisen sekä turvallisen tuntuisen, juuri se on raidan heikkous.
Sama meininki jatkuu seuraavalla, singlenä lohkaistulla ”9.5. – N.A.S.T.Y.“:lla. Stemmat ja kertosäe edellä mennään. Biisi on itseasiassa todella tarttuva ja melodinen, mutta kuulostaa liikaa joltain muulta aikalaiseltansa, eikä onnistu erottumaan massasta kuin kertosäkeensä ansiosta.
Voin jatkaa albumin kahlaamista raita raidalta, mutta tyydyn toteamaan, että suuri tuotanto, suuret kertosäkeet sekä hittihakuisuus saavat levyn tuntumaan jonkin kokonaan toisen kokoonpanon bändin tekosilta. Joitain valonpilkahduksia tusinan kappaleen joukosta nousee esiin, mutta vähissä ne ovat. ”I´m Alive” ja ”Restless Gypsy” ovat edukseen erottuvia, laulumelodioiltaan loistavia sovituksia, joita olisi toivonut albumille enemmän. Toki Uriah Heep– cover ”Easy Livin’” erottuu myös, mutta ei pärjää millään alkuperäiselle. Pisteet silti yrittämisestä.
Levyä voi kuunnella hyvillä mielin taustamusiikkina mikäliunohtaa W.A.S.P.:in ensimmäisen, loistavan albumin, jonka tasolle ”Inside The Electric Circus” ei yksinkertaisesti yllä. Onneksi olkoon arvioijan puolesta äskettäin 70 vuotta täyttäneelle Blackie Lawlessille, jonka sävelkynä ei ole ehtynyt ja maanosat vaihtuvat edelleen tasaiseen tahtiin!
7/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
1.The Big Welcome
2.Inside The Electric Circus
3.I Don’t Need No Doctor
4.9.5. – N.A.S.T.Y.
5.Restless Gypsy
6.Shoot From The Hip
7.I’m Alive
8.Easy Livin’
9.Sweet Cheetah
10.Mantronic
11.King Of Sodom And Gomorrah
12.The Rock Rolls On
Raskaamman musiikin aktiivinen kuluttaja. Rumpujen soitto on seurannut mukana kesästä 1985 asti ja bänditouhuissa on vaikutettu mm. entisen AC/DC-vokalisti Dave Evansin Finnish Badasses-yhtyeessä. Vapaa-aikaan kuuluvat kalastus, koirat ja lukeminen.
 Metalliluolan arvio, Tomi Nousiainen-Gunnar.){kind=link}