Black Country Communion – BCCIV (2017)

Kuva: Jutun yhteydessä mainittu yhtye/artisti/levy-yhtiö/tiedottaja ja/tai sen lähettämä lehdistö- tai promootiokuva tai kuvassa ilmoitettu valokuvaaja.

Black Country Communion on hard rockin superkokoonpano, joka koostuu pelkästään huippubändeissä jo vuosikymmenten ajan uraa tehneistä nimimiehistä. Pelkästään vokalisti/basisti Glenn Hughes on omiaan herättämään mielenkiinnon yhtyettä kohtaan, onhan hän soittanut Trapezessa sekä Deep Purplessa MKIII ja MKIV-kokoonpanossa aina vuonna 1976 tapahtuneeseen hajoamiseen asti sen jälkeisestä soolourasta puhumattakaan. Joe Bonamassa taas on kovan luokan blueskitaristi, joka on myös ryhmän kuopus, mutta varsin pätevä mies mukaan kuitenkin. Rumpali Jason Bonham ei juuri esittelyjä kaipaa, sillä hänen isänsä tuntevat kaikki. On hienoa huomata, että Jason on löytänyt ”kodin” tässä ryhmässä joka tukee miehen jykevää ja runttaavaa takomistyyliä. Kosketinvelho eli kanttori Derek Sherinian on tullut tutuksi Dream Theaterista sekä soolourastaan ja vaikka onkin kuin eri perheestä kotoisin, mies istuu Black Country Communionin soundipolitiikkaan hienosti.

Yhtye ehti käytännössä hajota sisäisten ristiriitojen vuoksi, mutta onneksi epäselvyydet saatiin ratkaistua ja nelikko palasi studioon. ”BCCIV” on bändin neljäs studioalbumi ja kuten arvata saattaa, seikkailee se tyylillisesti väljillä vesillä. Vaikka kysessä onkin hard rock-albumiksi luokiteltava teos, löytyy sen sisältä paljon muutakin. Tunnelmat vaihtelevat jo yhden raidan aikana hienosti herkästä ja koskettavasta raskaampaan junttaan ja esiin on pakko nostaa ne kuuluisat kitarariffit. Niitä riittää ja tämä on varmasti jokaisen 1970-lukulaiseen heavyyn tai hard rockiin mieltyneen kitaristin suuri ilon aihe. Kitara saa välillä kovaa kyytiä, mutta myös muita instrumentteja on albumille valittu. Kukapa olisi uskonut viulun olevan kantava voima albumin kolmannessa biisissä ”The Last Song For My Resting Place”?

Tuntuu turhalta lähteä erittelemään kappaleiden välisiä eroja tai etsimään suurennuslasilla huonoja hetkiä. En vain niitä löydä, koska tämä albumi osuu johonkin herkkään kohtaan minussa. Juuri tällaista 1970-luvulta tuoksahtavaa, mutta kuitenkin uutta musiikkia sisältävää levyä olen odottanut todella pitkään. Avauskappale ja musiikkivideonakin ilmestynyt ”Collide” esittelee yhtyeen parhaat puolet, mutta vastaavia taidonnäytteitä riittää ”BCCIV:n” loppuun saakka.

Veikkaan, että moni riffirockista pitävä metallipää löytää biiseistä iloa pitkäksi aikaa ja kaikkien jotka eivät Black Country Communionilta ole aiemmin kuulleet nuottiakaan kannattaa painaa nimi mieleen. Tyypätkää albumi vaikka Spotifyn kautta kun sinne ilmestyy. Rock is alive again!

9/10

Tomi Nousiainen-Gunnar

1. Collide
2. Over My Head
3. The Last Song For My Resting Place
4. Sway
5. The Cove
6. The Crow
7. Wanderlust
8. Love Remains
9. Awake
10. When The Morning Comes

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän