MAINOS:



Metalliluotain - syväluotaavia kolumneja asiasta ja sen vierestä
Metalliluotain – syväluotaavia kolumneja asiasta ja sen vierestä

– I got something to say, I killed your baby today. (The Misfits – “Last Caress“, 1980)

Kautta ajan lyhyen historian rock n´ roll ja etenkin sen raskaampi kaista on toiminut alustana kaiken mahdollisen ja mahdottoman lisäksi myös vähemmän salonkikelpoiselle ulosannille. Äänitteillä ja esiintymislavoilla ovat lennelleet niin suolenpätkät kuin suorat loukkauksetkin milloin provokaationa, milloin puhtaana joskin ehkä absurdina itseilmaisun muotona.

Presidentit, poliitikot ja muut valtaapitävät sekä hiihtojalkinetta saaneet tai sitä antaneet puolisoehdokkaat ovat vastaanottaneet levylautaselta tarjottuja verbaalisia veriämpäreitä. Toisinaan jopa ilman anonyymiteetin suojaa. Veren seassa on saattanut olla huumoria tai sitten ei.

Kauhu- ja gore-kuvastostaan tutun The Misfits -yhtyeen elävä punklegenda Glenn Danzig totesi keväällä 2021 antamassaan haastattelussa, että nykypäivän olosuhteet tuskin mahdollistaisivat punkin syntyä. Saman kohtalon voinee kuvitella punkista jalostuneille hardcore- ja thrash metal -genreille, black metalista puhumattakaan.

Woke- ja cancel-ilmiöiden ajalla jopa popkulttuuri-instituutio The Rolling Stonesin menestys saattaisi olla vaakalaudalla. Ei vaadi bodattua mielikuvitusta voidakseen kuvitella, millainen somemyräkkä syntyisi, jos Jaggerin ja kumppaneiden uusimmalla singlellä todettaisiin, että “rape, murder is just a kiss away” tai se sisältäisi yhdenkään yhtyeen monista seksuaalisista irstailuista.

Ajat olivat ennen toiset. Ne muuttuivat. Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan? Sitä kysyi jo vuonna 1970 Georg Ots jylhällä äänellään kappaleessa “Muuttuvat Laulut“.

Neil Young ilmoitti hiljattain suoratoistopalvelu Spotifylle tilanteen olevan se, että joko hänen tuotantonsa tai rokotevastaisuutta ja kyseenalaista koronafaktaa jakaneen Joe Roganin podcast lähtee valikoimasta. Suoratoistojätti valitsi pitää maailman suosituimman – ja itsensä rahoittaman – podcastin ja antaa “Rockin´ In The Free Worldin” kynäilleen rocklegendan vetää kataloginsa pois. Samalla Spotify ilmoitti alkavansa tarkkailla ja suodattaa toistamaansa sisältöä entistä tarkemmin.

Koronat ja rokotteet sikseen. Mitä tämä tarkoittaa taiteelle, jonka sisältö tai estetiikka ei kaikkia miellytäkään? Aukotonta yksimielisyyttä minkään suhteen ihmiskunta tuskin tulee näkemään.

Kun suoratoistojätit alkavat suodattaa tarjonnastaan materiaalia, miten käy aktien, joiden oma “Entrails Ripped From A Virgin´s Cunt” (Cannibal Corpse, 1992) tai “Nyt Ammutaan Ministeri Pertti Salolainen” (Shitter Limited, 1994) on vielä tekemättä? Ehkä ne jäävät tekemättä ja samaan valikoimaan Joe Roganin kanssa lopulta jää vain Katri HelenanHoosianna“. Ehkä valveutunut kuluttaja kuuntelee tulevaisuudessa Spotifysta pelkästään cancelöityä materiaalia, koska ei halua tukea tekijöitä rahallisesti.

Tai ehkä kapina, kiukku ja purkautumaton liikaenergia vielä yhdistyvät mielikuvitukseen tavalla, jota emme ole vielä todistaneet ja rock ja metalli voivat jatkaa räyhäämistään paremman ja vapaamman maailman puolesta hyväksytyin kyseenalaisin keinoin.

Nähtäväksi jää voivatko Cannibal Corpse, Katri Helena, Neil Young ja Joe Rogan vielä joskus viihdyttää samalla alustalla tulkinnanvapauden ja -vastuun säilyessä vastaanottajalla.

Elämme jännittäviä aikoja.

+ artikkelit

Rockin tekijä, kuluttaja ja toimittaja. Päämajana Oulu. Erikoisalaa classic rock/metal, punk rock. Vaikuttaa yhtyeissä ja erikseen. Motto: "time wounds all heels"