Manowar – Hail To England (1984)

Vuoteen 1984 tultaessa oli maailman kovaäänisin metallibändi Manowar saanut aikaiseksi kaksi albumia ja noste eritoten Englannissa oli kova. Manowar lähti vuoden 1984 alussa äänittämään seuraajaa vuonna 1983 julkaistulle ”Into Glory Ridelle” Kanadaan, mutta taikasäkissä oli tavaraa miekkojen lisäksi niin paljon, että yhtye sai valmiiksi kaksi levyä. Näistä ensimmäisenä julkaistiin Englannille omistettu ylistysalbumi ”Hail To England.” Sessioissa narulle tarttui viisitoista raitaa, joista seitsemän valikoitui tälle albumille.  Kappaleiden sävellysvastuu lepäsi basisti Joey DeMaion harteilla, kitaristi Ross The Bossin ollessa mukana vain kahdessa kappaleessa.

Ensiksi on muistettava, että Manowaria kuunnellessa täytyy volyyminappi kääntää ääriasentoon, niin lujalle kuin mahdollista. Tätä ei voi kuunnella pelkästään taustamusiikkina, hiljaa hissutellen, vaan täysillä! Tämän ohjenuoran kun muistaa voi kuuntelunautinto alkaa. Albumin avaa mahtipontinen ”Blood Of My Enemies,” joka lähtee hieman hiipien käyntiin. Kohta vokalisti Eric Adamsin karjaistessa niin lujaa kuin kurkusta lähtee, pölähtävät kuulijalta vaikut ja pölyt korvista. Jylhää, puolitempoista heavya Manowarin tapaan on luvassa reilun neljän minuutin ajan. Päitä putoaa, veri lentää ja hevoset laukkaavat korskahdellen. Hienosti käynnistyy tämä albumi ja sama tahti jatkuu ”Each Dawn I Diella.” Tempo ei juuri vaihdu, paalujuntta hakkaa läpi kappaleen alusta loppuun. Sävellyksellisesti tämä ei ole ”Blood Of My Enemiesin” veroinen teos, mutta ajaa asiansa albumilla.

Jotta veriurat eivät täysin katoaisi, on aika teroittaa miekka ja tempaista se vastustajasta läpi, sillä seuraava raita ”Kill With Power” on silkkaa murhaa alusta loppuun. Kitaravalli on hirmuinen, Adams kiljuu henkensä hädässä soiton ja laulun riemun ollessa todella läsnä. Tämän Manowar osaa hemmetin hyvin. Tätä voisi luukuttaa stereoista kympillä pidempään, sillä kyseessä on yksi Manowarin parhaista kappaleista. Sanomattakin on selvää, että se lukeutuu myös ”Hail To Englandin” parhaimmistoon. ”Kill With Power, DIE, DIE!”

Adrenaliinitaso on kohonnut vaarallisille tasoille ja tämän on varmasti tiennyt myös Manowar, koska seuraavana tuleva albumin nimikappale päästää kuulijan piirun verran helpommalla. Englannille omistettu ylistyslaulu on hienoa kuultavaa varsinkin kertosäkeen osalta. Perus-elementeiltään biisi on perus-Manowaria, eikä yllätä millään osa-alueella mitenkään erityisesti. Vahva suoritus se on, mutta tällä kovien biisien albumilla se tuntuu hukkuvan muiden sekaan. Livevetona tämä silti toimii takuuvarmasti ”Hail, Hail To England” -köörinsä ansiosta.

B-puolelle siirryttäessä vaihdetaan myös aihepiiriä. Faneille omistettu ”Army Of Immortals” on upea ylistyslaulu yhtyeen kannattajille. Sen jokainen sana on sydänverellä kirjoitettu tunnustus oikeille metallipäille. ”In our eyes you´re immortal, in our hearts you live forevermore.” Myös melodisesti kappale on A-luokkaa, sama fiilis joka teki ”Kill With Powerista” lyömättömän löytyy myös tästä kappaleesta. Ja mikä laulusuoritus Eric Adamsilta erityisesti biisin lopussa! Korkealta ja KOVAA niin riivatulla vimmalla, että ihokarvat nousevat pystyyn.

Tämän jälkeen on aika unohtaa vokalisti hetkeksi ja keskittyä kuuntelemaan mitä bassolla voi tehdä. Nimenomaan. On bassosoolon vuoro a´la Joey DeMaio. ”Black Arrows” ei päästä kuulijaa helpolla, sillä soolo on nopea, tulinen ja hurja ja voi vain ihmetellä miksi Manowar levytti näitä DeMaion soololurituksia. Virtuoosi mies on, sitä ei käy kieltäminen ja soitto tietenkin virheetöntä ja ammattimaista. Olen ollut todistamassa Manowaria livenä ja voin todeta, että soolot lähtevät myös livetilanteessa tuosta vain. Välisoittona tämä soolo toki menee ja alustuksena albumin päättävälle ”Bridge Of Deathille,” joka on levyn pisin raita lähes yhdeksän minuutin kestollaan. Uljas ja raskas teos, joka ottaa yllättäen mukaan saatanallisia elementtejä. Tässä tummassa kappaleessa sielunvihollista kehotetaan juomaan kertojan veri, jotta tämä voisi tehdä saman tuolle sarvipäälle. Vaikka kappale on aihepiirinsä puolesta erilainen, toimii se hienosti. Synkkyys ja raskaus luovat uhkaavan kuvan, jota pidetään yllä aivan albumin viime hetkiin saakka.

Kuusi varsinaista kappaletta ja bassosoolon sisältävä levy ei ole pituudella pilattu. Vaivaiset n. 34 minuuttia kellottava ”Hail To England” toimii tästä syystä mainiosti. Jos Manowar on jostain syystä onnistunut luikahtamaan tutkan ohi, tästä albumista on hyvä aloittaa. Se on tiiliskivi, monisävyinen ja musiikillisesti runsas kuulostaen edelleen tuoreelta. Aika ei näihin klassikkoihin pysty. Kohottakaa miekkanne ja kääntäkää volume yhdelletoista!

9/10

Tomi Nousiainen-Gunnar

1.Blood Of My Enemies
2.Each Dawn I Die
3.Kill With Power
4.Hail To England
5.Army Of Immortals
6.Black Arrows
7.Bridge Of Death

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here