Black Star Riders – Another State Of Grace (2019)

Black Star Ridersista puhuttaessa puhe kääntyy aina vääjäämättä Thin Lizzyyn, onhan bändi sen raunioille aikoinaan vuonna 2012 perustettu. Yhtyeessä vaikuttava kitaristi Scott Gorham on Lizzyn klassikkokokoonpanon miehistöä ja vaikutti 1970- ja 1980-luvun klassikkoalbumeilla ”Nightlifesta” (1974) eteenpäin aina bändin vuonna 1983 tapahtuneeseen hajoamiseen asti. Ne lukijat, jotka eivät tiedä Thin Lizzysta mitään, kehoitan aloittamaan tutustumisen vuoden 1976 ”Jailbreak”albumista sekä pari vuotta myöhemmin julkaistusta ”Live And Dangerous” -livetuplasta. Näille aineksille Black Star Riders Thin Lizzyn perintöä ammentaa ja jatkaa osin erittäin samansuuntaisella tiellä.

”Another State Of Grace” on Black Star Ridersin neljäs studioalbumi ja bändi tuntuu jatkavan levyjen puskemista markkinoille kahden vuoden välein hieman vaihtelevin miehistöin. Alusta asti mukana olleet Gorham sekä vokalisti Ricky Warwick ovat läsnä edelleen, mutta loppurykmentti on mennyt vuosien saatossa uusiksi. Tunnistettavin ja huomiotaherättävin elementti bändissä on Warwickin ääni, mikä tuo erehdyttävästi mieleen edesmenneen Thin Lizzy -nokkamies Phil Lynottin. Se on paikoittain jopa niin samanlainen, että mielleyhtymä Philiin nousee häiritsevästi esiin ja bändiä vertaa automaattisesti Lizzyn klassikkostatuksen saaneisiin levyihin. Tämä on hieman epäreilua Black Star Ridersia kohtaan, mutta minkäs teet.

Vaikka bändi tallaa valitsemallaan tiellä ilmeisesti hamaan tappiin asti, niin mikään Thin Lizzy se ei ole, eikä tarvitsekaan olla. Koska yhtye on kotoisin Irlannista, niin irkkuvaikutteilta kitaramelodioissa ei voi välttyä. Tällä albumilla niitä on ikävä kyllä vähennetty ja bändi on sen johdosta hieman hukassa. Profiloitumista irkkumusiikkia soittavaksi tribuutiksi halutaan selvästi välttää ja tässä näkyy asian tuoma siunaus sekä vaara. Black Star Riders on vaarassa pudota kasvottomaksi ja vailla omaa ilmettä olevaksi menneiden aikojen suuruudeksi, josta tulee mieleen ikuisesti Thin Lizzy – kiitos vokalistinsa äänen. Albumi ei kuitenkaan ole huono, se on vain kasvottomampi kuin edeltäjänsä ”Heavy Fire”. ”Another State Of Grace” sisältää tästä huolimatta muutaman loistavan biisin, joita tulee useimmiten kuunneltua. Perataanpa albumia hiukan, niin saatte käsityksen mistä siinä on kyse.

Yleensä levyn avausbiisiksi on tavattu valita kovan kertosäkeen omaava ”kerrasta päähän ja morjens” -tyylinen kappale, joka saa kuulijan haukkomaan henkeään ja odottamaan seuraavaa raitaa malttamattomana. Nyt on menty hieman välimallin ratkaisulla, kun levyn kärkeen on laitettu ”Tonight The Moonlight Let Me Down”, joka on kohtalainen keskitempoinen hard rock -biisi, mutta ei lähelläkään albumin parhaimmistoa. Sitä kuuntelee Phil Lynott -mielleyhtymää ihmetellessä, mutta mieleen se ei tahdo jäädä. Kurssi kuitenkin kääntyy välittömästi, kun nimibiisi ”Another State Of Grace” jyrähtää käyntiin. Kitarat soittavat upeaa irkkuharmoniaa ja jossain toisessa ulottuvuudessa Lynott hymyilee, koska siihen on todella syytä. Kyseessä on heittämällä tämän kokonaisuuden paras biisi ja sen parissa vanha Thin Lizzy -diggari viihtyy mainiosti! Jos bändi olisi saanut kynäiltyä tämäntasoista materiaalia enemmän, niin ei olisi hätäpäivää. Harmi ettei näin ole, sillä hard rock -suohon uppoaa moni tämän albumin kappale.

Onneksi seuraavana tulevat ”Ain´t The End Of The World” sekä ”Underneath The Afterglow” eivät sitä vielä tee. Kappaleet toimivat omillaan ja tämä kolmen biisin suora on hienoa kuultavaa. Thin Lizzyn henki leijuu vahvasti bändin yllä ja kavereiden soittotaitoa ei voi kuin ihailla, niin saumattomasti kaikki palaset paikalleen loksahtavat.

”Soldier In The Ghetto” pääsee vielä samaan kerhoon komean kertosäkeensä ansiosta, mutta sitten alkaa laskusuhdanne. Onkohan tuottaja maininnut, että albumille täytyy kirjoittaa balladeja? Niitä nimittäin löytyy ja molemmat löytyvät B-puolelta, jonka starttaava ”Why Do You Love Your Guns (More Than Your Kids)” on mielestäni ainoastaan tylsä, vaikka sisältää hienon kertosäkeen. Parhaimmillaan Black Star Riders on rockaavan materiaalin äärellä, eikä tämä biisi rockaa, se matelee.

”Standing In The Line Of Fire” hukkuu aiemmin mainittuun suohon, eikä siitä jää mitään muistijälkeä, kun levyn on kuunnellut loppuun. Saman kohtalon kokee ”What Will It Take”, joka ripeämmästä poljennosta huolimatta menee jälleen balladiosastoon. Raidan kohtalo on olla albumin heikoin, eikä sitä voi suositella kenellekään rock-musiikista pitävälle. Onneksi neulaa voi nostaa tai skip-nappia painaa.

Viimeinen valonpilkahdus saadaan ”In The Shadow Of The War Machinen” muodossa. Sovitus toimii heti paremmin, kun kierroksia eli tempoa on nostettu ja kitaroihin on saatu murinaa ja säröä. Ja mitä hemmettiä, kertosäkeestä tulee oikesti mieleen Turbonegro! Tuohon kun löisi Hank Von Helveten tulkitsemaan niin menisi täydestä. Kappale nousee kuin varkain kärkikahinoihin ja on harmi, että se on saanut vähän valjun paikan toiseksi viimeisenä raitana kahden kehnon biisin välistä. Toisaalta sen ymmärtää, sillä kovaa materiaalia ei vain ole albumilla koko levyn mitalta. ”Poisoned Heart” on albumin päätösbiisi, eikä tässä ole sellaista jippoa joka nostaisi sen esiin. Ei irkkumelodiaa, ei ässäkertsiä, ei oikeastaan mitään ihmeellistä. Kappale soljuu ohi riemunkiljahduksia aiheuttamatta ja levy loppuu tähän.

Kymmenen biisin albumi sisältää viisi sävellystä, joita voi kuunnella hyvillä mielin, loput voi huoletta jättää soittamatta tai kärvistellä läpi. Tämä on Black Star Ridersin tilanne tänä päivänä eli ässäbiisejä syntyy yhä, mutta ei siinä määrin kuin olisi toivonut. Livesettiä nuo hyvät vedot varmasti jalostavat mukavasti ja bändi kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, mikäli Suomeen poikkeavat. Vetivät nimittäin erittäin kovan keikan, kun täällä viimeksi pyörähtivät.

7/10

Tomi Nousiainen-Gunnar

1. Tonight The Moonlight Let Me Down
2. Another State Of Grace
3. Ain’t The End Of The World
4. Underneath The Afterglow
5. Soldier In The Ghetto
6. Why Do You Love Your Guns?
7. Standing In The Line Of Fire
8. What Will It Take?
9. In The Shadow Of The War Machine
10. Poisoned Heart

Black Star Riders kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän