AC/DC on minulle rakas orkesteri ja kulkenut mukanani siitä asti kun olen musiikkia kuunnellut. ”For Those About To Rockista” kaikki alkoi vuonna 1984 ja siitä olikin helppo siirtyä edellisvuonna ilmestyneeseen ”Flick Of The Switchiin.” Meno tuntui kovalta kuin raitiovaunussa maanantaiaamuna! Tuli kesä 1985 ja jumalainen kesäloma. AC/DC julkaisi uuden levyn jossa oli outo kansi ja klassinen logo. Kesämökillä ei levysoitinta ollut, joten levy piti hommata c-kasettina jotta sitä pääsi luukuttamaan. Ja olihan se murhaavan kovaa kamaa. Pikkupoika istui kesähelteellä kuuntelemassa tuota kasettia uudelleen ja uudelleen. Kelataan eteenpäin tasan 30 vuotta kesään 2015. AC/DC on yhä kehissä ja pian myös Suomessa. Ja arvioija pitää sitä edelleen yhtenä tämän universumin kovimmista bändeistä. ”Fly On The Wall” pyörii levylautasella ja nyt katsotaan mistä tämä levy on oikeasti tehty.
Ensimmäiseksi tarjolla on karua faktaa. Koko orkesterin levytysuran mukana ollut rumpali Phil Rudd oli saanut lähteä edellisen levyn julkaisun yhteydessä ja tilalle oli otettu nuori Simon Wright. Bändin musiikkiin perehtyneet tietävät, että tämä muutos oli merkittävä. Rudd oli orkesterin selkäranka suoralla ja kikkailemattomalla biitillään, joka kuljetti biisin kuin biisin läpi harmaan kiven. Levyn kymmenen kappaletta ovat rakenteeltaan rehellistä junttaa alusta loppuun, mutta sovitusratkaisut on tuotu esille rumpuja selvästi korostaen. Orkesteri, jonka toivoisi joskus muuttuvan, tekikin muutoksen ja kuulostaa tässä kuin eri bändiltä. Levy on Youngin veljesten koruttomasti tuottamana AC/DC:n raskain koskaan. Tämä toisaalta tukee kappaleiden uhkaavaa tunnelmaa hyvin. On vaikea kuvitella miltä tämä kuulostaisi sliipatumpana – luultavasti vaarattomammalta, steriililtä ja yksinkertaisesti väärältä. Jopa Brian Johnsonin äänessä on annos enemmän räkää kuin aiemmin. Kaveri oli varmaankin siirtynyt jo polttamaan kolme askia tupakkaa päivässä ja syömään aamumuronsa viskin kera tätä levyä tehdessä.
Albumi lähtee käyntiin nimikappaleella ”Fly On The Wall” ja peli on heti selvä. Mainitsin jo aiemmin AC/DC:n mittakaavalla ihmeellisistä ratkaisuista sovituksissa ja nimikappaleessa riittää rumpufillejä ja breikkejä. Toisena kuultava levyn hitti ”Shake Your Foundations” pitää hyvää menoa yllä ja kertosäe on stadionluokkaa.
”First Bloodin” ja ”Dangerin” myötä taso tipahtaa reilusti. Jostain syystä myös singlenä julkaistu ”Danger” on erittäin outo biisi. Kyseessä on mateleva, todella yksinkertaisista palikoista rakennettu kudelma, joka lipuu jopa ärsyttävyyden puolelle. Myös kertosäe on mitäänsanomaton. Onneksi A-puolen viimeinen biisi ”Sink The Pink” lyö taas näköön ja tarjoilee pöytään kunnon kitarariffillä höystettyä hard rockia ollen samalla yksi albumin parhaita raitoja.
Vanhan kakkospuolen ”Playing With Girls” alkaa Johnsonin soidinhuudolla, jonka herra varmaan päästää ilmoille aina kun pitää päästä vähän pelaamaan tyttöjen kanssa. Kertosäe ei oikein lähde ja se on jemmattu paremmalta kuulostavien säkeiden väliin. ”Hell Or High Water” on myös jollain tavalla hyvin oudon kuuloinen biisi AC/DC:lle. Tempo pysyttelee edelleen suhteellisen hitaana ja rumpujen takana tehdään hommia aivan liikaa tämän yhtyeen muottiin. Olisi mielenkiintoista kuulla miten Rudd tämän soittaisi.
”Back in Business” on homman nimi ja yhtäkkiä levy toimii taas komeasti. Tämä on ehdottomasti yksi albumin parhaita biisejä komeine kitarasooloineen. Rumpuja soitellaan taas vähän sinne päin joko tarkoituksella tai tahattomasti, mutta tähän tuo ihme epätahtibeat sopii hienosti. Kitarariffi on todella kiero ollakseen AC/DC:tä.
AC/DC:n albumin kappaleet ovat tavanneet loppua joko helmibiisiin tai välimallin tuotokseen. Ja nyt käy niin, että kyseessä on välimallin kappale. ”Send For The Man” on ikään kuin heitetty sinnepäin lähes kaikilta osiltaan. Angus sentään päästää ilmoille tulisen soolon. Viimeinen biisi ajautuu samaan kastiin ”Dangerin” kanssa, eli olisi voinut jättää väliin.
”Fly On The Wall” ei ole huono albumi, se on vain erilainen. Muutamat täyteraidoilta vaikuttavat, oudolta kuulostavat biisit eivät oikein kokonaisuuteen istu, mutta silti tämän levyn taakse jää monta muuta AC/DC:n levyä. Harmi sinänsä, että bändi itse on unohtanut levyn olemassaolon täysin eikä siltä ole mahtunut ainuttakaan kappaletta keikkasetteihin pitkiin aikoihin. Jos sinne Hämeenlinnan keikalle pitäisi muutama biisi tältä levyltä saada, niin ”Back In Business” tietenkin ja sille kaveriksi ”Shake Your Foundations” tai ”Sink The Pink.” Mutta pojat saavat itse valita, minä en valinnasta valita.
8/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
1.Fly On The Wall
2.Shake Your Foundations
3.First Blood
4.Danger
5.Sink The Pink
6.Playing With Girls
7.Stand Up
8.Hell Or High Water
9.Back In Business
10.Send For The Man
Raskaamman musiikin aktiivinen kuluttaja. Rumpujen soitto on seurannut mukana kesästä 1985 asti ja bänditouhuissa on vaikutettu mm. entisen AC/DC-vokalisti Dave Evansin Finnish Badasses-yhtyeessä. Vapaa-aikaan kuuluvat kalastus, koirat ja lukeminen.
 Metalliluolan arvio, Tomi Nousiainen-Gunnar.){kind=link}