Kaikki tietävät 60 vuotta täyttäneen Dave Mustainen olevan Metallican entinen soolokitaristi, joka sai potkut karulla tavalla bändin alkutaipaleella. Monet muistavat myös herran huumehuuruisen historian ja aggression, joka oli hukuttaa kaiken alleen. Mutta kuinka moni muistaa Megadethin alkutaipaleen? Tämän debyyttikiekon ”Killing Is My Business… And Business Is Good,” joka on kovempi kuin helvetin moni yhtyeen myöhemmistä tuotoksista? ”Peace Sells,” ”Rust In Peace,” ”Countdown To Extinction” sekä ”Youthanasia” ovat ne levyt, joista bändi tunnetaan ja on kannuksensa saanut sekä ansainnut. On sääli, että tämä arviossa oleva albumi tuntuu olevan vaiettu kuoliaaksi.
LP:ltä aistittava viha ja raivo on käsin kosketeltavaa ja teos on miltei pelottava bändin myöhempien julkaisujen mittapuulla. Mustaine oli saanut raavittua kasaan huikeasti soittavan bändin, jonka soittotaito oli vailla vertaa. Harmi vain, että jokaisella oli omat demoninsa kintereillään. Kenellä alkoholi, kenellä heroiini, kenellä kaikki mitä saatavilla oli. Tätä taustaa vasten tuntuu oudolta, että bändi on kuin rasvattu salama, joka ei tahdo asettua aloilleen hetkeksi.
Kokoonpano piiskaa albumin jokaiseen raitaan sellaisen vimman, että alkaa jo pimeässä pelottaa. Tämän rinnalla jokin myöhempien aikojen ”Risk”- levy tuntuu kuin eri bändin tuotokselta. Addiktiot eivät siis paljoa poikia haitanneet kun tätä studiossa hieroivat. Albumin kannessa esiintyvä Rattlehead on komea teos ja kuvaa kiekon musiikkia hyvin. Pääkallon suu on vedetty umpeen omintakeisin keinoin ja silmät niitattu umpeen metallisin lätkin muistuttaen aurinkolaseja. Kansi on uhkaava vielä tänä päivänä.
Levystä on vuosien saatossa julkaistu kymmeniä painoksia, mutta alkuperäisen version coverbiisi ”These Boots (Are Made For Walkin’)” on pudonnut tekijänoikeussyistä myöhemmiltä CD-painoksilta pois. Vuoden 2002 remasteroidulla versiolla se jälleen löytyy. Biisin tiputtaminen oli sääli, sillä veto on aivan hulvaton sensurointeineen päivineen (myös sensuroimaton painos on julkaistu).
Albumilta löytyy vain yhtä ja ainoaa asiaa: turpaanvetoa puoli tuntia! Joko ”These Boots”-vedolla tai ilman. Välillä tuntuu kuin nauhanopeutta olisi säädetty pyörimään hurjempaa, sillä ei kukaan voi soittaa noin nopeasti ja tarkasti.
Jo aloitusraita ”Loved To Death” antaa sellaisen startin, että väistöliike alas ja kypärä päähän. Vauhti on huimaava ja se on esillä useassa albumin kappaleessa. Ihmetellä täytyy myös rumpali Gar Samuelsonin soittotatsia. Moni nostaa myöhemmin bändissä vaikuttaneen Nick Menzan yhtyeen parhaimmaksi rumpaliksi ja kiistatta hyvin Menza vetää, mutta Samuelsonin ultratarkka ja villi tyyli on pitelemätön. On suoranainen sääli, että mies istui Megadethin rumpupallilla vain kahden ensimmäisen albumin ajan. Samuelssonin jazzrumpalitausta myös kuuluu rumpusovituksissa.
Ja mitä ultranopeaan ja tarkkaan soittoon tulee, niin kuunnelkaa biisi ”Rattlehead.” Tämä voisi olla punkia, sillä erotuksella ettei yksikään punk-bändi soita näin hyvin. Myös albumin viimeinen raita ”Mechanix” on pakko mainita. Kyseessä on siis Mustainen kynäilemä biisi joka päätyi myös Metallican debyytille nimellä ”The Four Horsemen” – puolta laiskempana ja pidempänä versiona tosin. Kappaleen intro hieman hämää ollessaan vielä puolitempoinen, mutta kun biisin kitarariffi alkaa, alkaa myös tapahtua. Tämä veto voittaa Metallican version 6-0. Olen ollut aina sitä mieltä. En halua mitenkään dissata Metallicaa, biisi vain toimii paremmin tällä järkyttävällä raivolla, tempolla ja tarkkuudella.
Myös albumin loput raidat toimivat omillaan hyvin. Kappaleista löytyy myös paljon nyansseja ja tempon vaihteluja, jotka tekevät sovituksista mielenkiintoisia. Aggressio, kokonaisuuden lyhyt kesto ja aistittavissa oleva soittamisen ilo ovat seikkoja, jotka saavat palaamaan tämän unohdetun klassikon pariin kerta toisensa jälkeen. Yhtään raitaa ei tarvitse skipata, ja kyseessä on aiheetta tulevien levyjen varjoon jäänyt teos.
Luultavasti jokainen vanhan liiton heavymies tai nainen on jossain vaiheessa ”Killing Is My Businessin” tsekannut. Mutta jos kuulut niihin faneihin, jotka ovat diganneet bändin myöhemmistä julkaisuista, kannattaa Megadethin debyytti ottaa kuunteluun ainakin kokeeksi. Tämä oli lähtöpiste, josta Dave Mustaine lähti bändiään kuljettamaan kohti menestystä sekä yhä jatkuvaa pitkää ja myrskyisää tietä.
9/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
1.Last Rites/Loved To Death
2.Killing Is My Business… And Business Is Good!
3.Skull Beneath The Skin
4.These Boots
5.Rattlehead
6.Chosen Ones
7.Looking Down The Cross
8.Mechanix
Raskaamman musiikin aktiivinen kuluttaja. Rumpujen soitto on seurannut mukana kesästä 1985 asti ja bänditouhuissa on vaikutettu mm. entisen AC/DC-vokalisti Dave Evansin Finnish Badasses-yhtyeessä. Vapaa-aikaan kuuluvat kalastus, koirat ja lukeminen.
 Metalliluolan arvio, Tomi Nousiainen-Gunnar.){kind=link}