Liverbox on oululainen yhtye, joka on ollut olemassa nykymuodossaan vuodesta 2014. Ennen sitäkin toki musiikkia tehtiin, tosin eri rytmisektiolla ja 1980- luvun hard rock-covereihin keskittyen. Bändi soittaa tyylipuhdasta rock´n´rollia rouhealla otteella eivätkä esikuvat voi jäädä kuulematta. Levyn soidessa mielleyhtymiä nousee mm. Turbonegron, Zodiac Mindwarpin, Backyard Babiesin/Hellacoptersin sekä Mötley Crüen suuntaan, joten hakoteillä ei todellakaan olla. Nelimiehinen kokoonpano osaa soittaa ja laulaa, se käy ilmi koko albumin mitalta.
Heti albumin starttaava ”Falling Apart” ottaa kättelyssä löysät pois ja saa menokengän vipattamaan. Ripeätempoinen pala, jonka kertosäehoilotus jää päähän soimaan ja huomio kiinnittyy Ilkka Järvenpään komeaan vokaalisuoritukseen sekä rumpali Ozzi the Rosen teknisesti taitavaan ja hurjasti groovaavaan rumputuleen. Tämä on yksi albumin kärkiraitoja jota voisi hyvin kuulla soitettavan Suomen yöttömässä yössä LUJAA! Nimittäin toimii vielä paremmin niin.
”Blackbird ´72” on perinteisempi rock-pala jossa on jälleen hurja groove, mutta kertosäe ei ole niin mieleenpainuva kuin ”Falling Apartissa”. ”Now Or Foreverissa” Ilkka pääsee käyttämään äänijänteitään toden teolla ja tässä raidassa roiskuu räkä ja tuoksuu rock´n´roll sillä ainoalla ja oikealla tavalla. ”Sick Lovessa” on kitaristi Tommi ”King Thomas” Ilmarisen vuoro tuoda riffikynää esiin ja huh huh. On luotu myös komea vokaalimelodia niin säkeeseen kuin kertsiinkin.
Tässä vaiheessa albumia alkaa jo tuntua, että kaikki onnistuu eikä heikkoja lenkkejä vastaan tule. Seuraavana tuleva ”Let´s Go All The Way” ei petä sekään. Jälleen näppärän kitarariffin saattelemana rullaava biisi vie päähän jäävään kertoon, joka kehottaa menemään pidemmälle kuin mitä ensi treffeillä yleensä mennään eli päätyyn asti. Pisteet Ozzille lehmänkellosta, sitä ei voi käyttää koskaan liikaa tälläisessä genressä.
Seuraavaksi kuvaan astuu pieni Rolling Stones–AC/DC -vaihe ”Shuffles It Allin” sekä ”Saviour Of Rock´n´Rollin” muodossa. Aivan kärkikahinoihin ei näillä raidoilla ylletä, mutta täysillä vedetään ja sen kuulee. Istuvat rockalbumille kuin nenä hullun päähän nämäkin vedot. ”Wet And Wild” on levyn rivakoin kappale ja komea sellainen. Jälleen päästellään huurut yläpäästä ja höyryt alapäästä toden teolla ja kuulenko tässä Backyard Babiesin vaikutuksen ja röyhkeän päällekäyvän rock´n roll armeijan? Kyllä muuten kuulen. Kärkikahinoihin heittämällä menevä rivakkuus jonka kruunaa ennen kaikkea Ilkan tulkinta ja kertosäkeen stemmat.
”Sweet Sister Of Salvation” hellittää tahtia ja jää vähän välipalan osaan, koska albumin päättävä ”Everlasting Fire” korjaa viimeiset marjat koriin. En olisi osannut odottaa pojilta puhdasta hituria saatikka balladia, mutta tässä on jotain stadioneilta kuulostavaa, isoa ja voimakasta joka kasvaa kuuntelukertojen myötä entistä kovemmaksi ja suuremmaksi kappaleeksi. Mahtava päätös tyylipuhtaalle rock´n´roll albumille.
Liverboxin ensialbumi antaa lupauksen nostaa kuulija rock-taivaaseen ja se täytetään hienolla tavalla. On hienoa kuulla tälläinen levy vuonna 2018 ja vieläpä kotimaisin voimin tehtynä. Ei ole mitään syytä olla odottamatta lisää laadukasta hard rockia ryhmältä, jonka näyttö jätti arvostelijan nälkäiseksi jatkon suhteen.
8½/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
1.Falling Apart
2.Blackbird ’72
3.Now Or Never
4.Sick Love
5.Let´s Go! (All The Way)
6.Shuffles It All
7.Saviour Of Rock N’Roll
8.Wet And Wild
9.Sweet Sister Of Salvation
10.Everlasting Fire
Raskaamman musiikin aktiivinen kuluttaja. Rumpujen soitto on seurannut mukana kesästä 1985 asti ja bänditouhuissa on vaikutettu mm. entisen AC/DC-vokalisti Dave Evansin Finnish Badasses-yhtyeessä. Vapaa-aikaan kuuluvat kalastus, koirat ja lukeminen.
 Metalliluolan arvio, Tomi Nousiainen-Gunnar.){kind=link}