Glenn Danzig oli vuoteen 2015 tultaessa ehtinyt tehdä urallaan vaikka mitä, mutta cover albumia ei ollut mieheltä vielä tullut. Nyt se asia korjaantui, kun joulumarkkinoille ilmaantui herran tuotos ”Skeletons,” jolta löytyi kymmenen muiden artistien tunnetuksi tekemiä vetoa. Nämä coveralbumit ovat tavanneet olla puolivillaisia julkaisuja, joilla on ostettu aikaa seuraavan varsinaisen studiolevyn tekoa varten. Ne ovat koostuneet yleensä sinkkujen B-puolista tai kokoelmilla ilmestyneistä vedoista. Danzigin tuotos ei koostu aiemmin julkaistuista biiseistä, vaan kaikki versiot on työstetty tätä albumia silmällä pitäen.
Albumin avaava ”Devil´s Angels” on vanha 1960-lukulainen surf-popbiisi, josta on olemassa myös instrumentaaliversio. Ensimmäiseksi korvaan käyvät tunkkaiset, silloittelemattomat soundit. Aavistus punkhenkisyyttä soundimaailmaan on ilmeisesti ollut haussa. Itse biisiin Glennin ääni sopii hyvin ja mieleen tulee jopa Misfits, tuo herran ensimmäinen ja myöhemmin kulttisuosiosta suurempien piirien suosioon noussut bändi.
Punkimpi melodinen rykäys toimii aloituskappaleena hyvin, jota seuraavana tuleva ”Satan” ei olisi tehnyt. Satan´s Sadistin biisi on hidas blues, josta joko pitää tai sitten ei. Minua sitä kuunnellessa lähinnä alkoi nukuttaa. Vaikka tulkinta on kohdallaan, ei sovitus toimi hitautensa ja puuduttavuutensa ansiosta kuin nukkumaanmenon yhteydessä.
Sitten päästään kovan riistan kimppuun kun Danzig ottaa käsittelyyn Elvis Presleyn 1960-luvun rock-tulkinnan ”Let Yourself Go.” Tämä toimii jo huomattavasti paremmin, vaikka ei ole Elviksen tunnetuimpia kappaleita. Sovitus on metallisempi kuin viihteellinen originaali, mutta kylmät väreet tulevat Glenn Danzigin tulkinnasta, jossa on todella paljon samaa kuin Elviksellä. Hienoa, että Danzig uskalsi ottaa Elvistä levylle, sillä tämä on tähän menneistä biiseistä selkeästi paras. Ei ollut yllätys, että kauan valmisteltu ”Danzig Sings Elvis” -LP rockin kuninkaan klassikkoja ilmestyi lopulta viisi vuotta ”Skeletonsin” jälkeen.
Seuraavaksi otetaan sitten pirua sarvista kiinni ja lähdetään Black Sabbathin kyytiin. Sabbathin ensilevyltä löytyvä ”N.I.B.” vedetään yksi yhteen originaalin kanssa soitannollisesti, ainoastaan sävellajia on laskettu matalammaksi. Ozzy lauloi kappaleen korkeasta rekisteristä, mutta Glenn tyytyy matalampaan tulkintaan. Tämä on selkeä miinus. Korva odottaa korkealta kulkevaa laululinjaa, mutta kun sitä ei kuule, tulee pettymys. Vaikka kappale on uhkaava ja tempo laahaava, ei tämä vaan toimi. Tekee mieli kaivaa se originaali hyllystä välittömästi.
”Lord Of The Thighs” on homman nimi seuraavana ja alkuperäisen teki Aerosmith vuonna 1974. Tämä toimii jo huomattavasti paremmin, vaikka Glenn päästää itsensä tulkinnassaan helpolla. Matalalla möyryävät kitarat, tumma äänimaisema sekä yhtälailla matala laulu kuljettavat kappaletta komeasti. Hard rock -vetona tämä on hieno ja tällaisia toivoisi levylle enemmän.
The Litter on bändinä minulle vieras, joten heidän Danzig-muottiin valettu kappaleensa ”Action Woman” piti tarkistaa. Vanhaa 1960-lukulaista rockia tämä on Rolling Stonesin tapaan. Sovitus on pidetty originaalille uskollisena ja tässä Glenn pääsee huutamaan korkeammalta. Kyseessä on selkeä piristysruiske matalalta kulkevien biisien joukossa. Myös ripeämpi tempo tekee hyvää levyn kokonaiskuvaa ajatellen.
En ollut uskoa silmiäni kun näin tämän albumin kappalelistan. Seitsemäntenä tuleva ”Rough Boy” sai palan kurkkuun. ZZ Topia? Kyllä! ”Afterburnerin” mahtiballadi saa uuden käsittelyn, mutta onnistuuko se? Ihme kyllä tämä toimii, vaikka odotukset eivät kummoiset olleet. Raskaampi tämä on kuin alkuperäinen, mutta jo pelkästään Glenn Danzigin ääni biisin äärellä luo tähän hienon tunnelman. Illan viimeinen hidas? ”If you give me just a minute girl, I´ll show you fuckin´ why.” Todella!
https://www.youtube.com/watch?v=A7HeaJknoyE
Vanha 1960-luvun rock on levyllä hyvin edustettuna, sillä The Troggsin ”With A Girl Like You” edustaa samaa tyylilinjaa. Nämä ovat varmaan soineet Glenn Danzigin nuoruudessa tiuhaan ja omat tulkinnat niistä on nyt tuotava julki. Tähän on tuotu jälleen punkimpi lähestyminen roisin säröisin kitaroin ja räkäisin lauluhoilotuksin. Mikä siinä, sillä hienosti homma toimii ja olisi kuin kotonaan myös Misfitsin levyllä.
Lisää 1960-lukua on luvassa myös The Young Rascalsin ”Find Somebodyn” myötä. Originaali ei nyt niin kummoinen biisi ole, eikä Danzig onnistu tuomaan tähän mitään uutta tai mullistavaa, joten ohi korvien lipuu häviten muille dinosaurusajan rockeille selvästi.
Viimeiseksi on säästetty The Everly Brothersin ”Crying In The Rain” vuodelta 1961. Kyseessä on hidas balladi, jossa sydän särkyy oikein olan takaa. Harmi vain, että kappale on mitäänsanomaton ja lopettaa albumin ristiriitaisissa tunnelmissa. Olisi se nyt voinut yhden kunnon rockin vielä loppuun rykäistä, eikä tallaista nyyhkyballadia. Harmittavasti myös levyn taso tipahtaa parin viimeisen esityksen myötä selvästi.
”Skeletonsin” kuultuaan jää vaivautunut olo. Plussaa täytyy antaa kappaleiden erilaisuudesta ja eri genreistä poimitut valinnat tuovat mukaan vaihtelua. Miinusta tulee demomaisesta äänimaailmasta ja liiasta 1960-luvun materiaalista. Väkisin tulee mieleen kysyä kenelle tallainen kavalkadi on suunnattu? Noin puolet albumin materiaalista on sen verran vanhaa tavaraa, etteivät nuoremmat kuulijat tätä tunnista ja vanhemmat ihmettelevät miksi nämä vedot roikkuvat levyllä mukana.
Rockimmat kappaleet ovat levyn suola ja karheat sovitukset tuovat niihin lisää tarttumapintaa. Kovimmat Danzig-fanit varmasti poimivat levyn kaupasta biisilistaa katsomatta, mutta satunnaisella musiikinkuulijalla saattavat rahat mennä hukkaan, sillä kyseessä on melkoinen sillisalaatti. Jos Danzigin soolotuotantoon haluaa perehtyä, kannattaa aloittaa uran alusta. Ensimmäinen albumi ”Danzig” lienee edelleen se kirkkain timantti miehen tuotannosta.
6½/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
1.Devil’s Angels
2.Satan
3.Let Yourself Go
4.N.I.B.
5.Lord Of The Thighs
6.Action Woman
7.Rough Boy
8.With A Girl Like You
9.Find Somebody
10.Crying In The Rain
Raskaamman musiikin aktiivinen kuluttaja. Rumpujen soitto on seurannut mukana kesästä 1985 asti ja bänditouhuissa on vaikutettu mm. entisen AC/DC-vokalisti Dave Evansin Finnish Badasses-yhtyeessä. Vapaa-aikaan kuuluvat kalastus, koirat ja lukeminen.
 Metalliluolan arvio, Tomi Nousiainen-Gunnar.){kind=link}