Down South Junkies – Gotta Get Some More EP (2019)

Puhuttaessa uusista suoraa rockia soittavista bändeistä ei mieleen tule äkkiseltään mitään järisyttävän kovaa comboa. Ajat ovat muuttuneet tai muuttumassa, ja tämän tyylisuunnan yhtyeet harvenemaan päin. Tämä on oikeasti sääli, sillä rockin perustarkoitus ja koko olemus alkaa vaarantua, ellei uusia kykyjä pulpahtele pintaan. Hien täytyy roiskua, vaaran tunteen olla läsnä ja jalan tampattava mukana, kun bändi astuu lauteille ja alkaa veivata, yleisön huutaessa mukana sekä riehuessa ympäri tanssisalia tai baarin lattiaa. Tähän hätähuutoon vastaa tämä Etelä-Suomen alueelta kotoisin oleva ryhmittymä, joka tottelee nimeä Down South Junkies.

Katsoessa bändin promokuvaa ja lukiessa bioa tulee mieleen väistämättä kysymys: miten voi olla mahdollista, että nämä herrat ovat ylipäätään löytäneet toisensa, perustaneet bändin ja tehneet ensimmäisen julkaisunsa? Jos yhtyeessä laulaa mm. Spiha-bändistä tuttu kunnon rock-kukko Henry Lee Roots, kitaristikaksikko Marko Purosto / Jan Tilles entisen AC/DC-vokalisti Dave Evansin Finnish Badasses kokoonpanosta, Lordin ex-basisti Ox (Samer Elnahhal) sekä monissa bändeissä marinoitu kovan luokan rock-rumpali Nicke Lindholm, niin voiko mennä vikaan? Ei todellakaan voi! Vanhojen kokoonpanojen tuoma rutiini niin keikoilla kuin studiossa on tuonut herroille sen verran maileja soittomittariin, että yhteistyö toimii kuin sveitsiläinen käkikello. Jokainen jäsen hoitaa tonttinsa ammattitaidolla ja biisinkirjoitukseen on panostettu ilman menneisyyden painolastia.

Tämä neljän biisin EP ”Gotta Get Some More” hämmentää mausteensa oikeista padoista. Jos vaikutteiksi mainitaan bändejä kuten Kiss, Smack, AC/DC, Backyard Babies, Rolling Stones sekä The Cult saa jo hyvän käsityksen mistä tässä on kyse. Kitarariffit määrittävät kappaleiden rakenteita, laululinjat ovat melodisia ja tarttuvia, eikä rytmisektio jää näille osa-alueille jälkeen lainkaan. Jo EP:n avaava nimikappale kertoo homman nimen hienosti. Komeasti soljuva laulumelodia ja taustaköörit sopivat yhteen saumattomasti ja soolokitaristi Purosto lurauttaa näpeistään maukkaan soolon vokalisti Henry Lee Rootsin päästessä heti tulkitsemaan sanomaa sydämensä kyllyydestä.

Jalan tampatessa lattiaa malttamattomana käynnistyy ”Gotta Get Some More”, jonka avausline ”It´s another saturday night, let´s go fucking crazy!” saa hymyn huulille ja boogie voi alkaa. Raita on perusboogieta pullollaan ja kertosäe jää soimaan päähän ilkeästi käden hamutessa jääkaapilta lisää juotavaa ja mielen harhaillessa ensi lauantai-illan suunnitelmissa. Tätä kuunnellessa alkaa jalka vipata ja kunnolla. Tälläiselle perusrockfriikille kuten itse olen, juuri tälläinen materiaali puraisee syvältä. Näin käy varmasti jokaiselle, joka tunnustaa AC/DC:n ja Kissin merkityksen sekä iskusävelmien tehokkuuden.

”Pieces” on kappale, joka tuo eniten mieleen Smackin sekä ”Electric”-LP ajan The Cultin sekä muut rajan räkäisemmällä puolella operoineet kokoonpanot. Henry Lee roiskaisee äänijänteidensä kyllyydestä ja kyllä toimii. Tämä alkaa jo vaatia volyymipotikalle menoa, koska ei tälläistä jytinää voi hiljaa kuunnella. Kappaleen loppuun on kaivettu jostain naisvokalisti voihkimaan ja huokailemaan. Lienekö hän tuonut kaulassaan lehmänkellon, koska sen napsetta kuullaan.

”Killer On The Loose” ei ole Thin Lizzy -cover vaan oma biisi sekä hieno lopetus hienolle EP:lle. Tässä räkä on pannassa ja sävy on upeasti painostava. Kitarat toistavat komeaa, simppeliä jostain syystä Def Leppardin ”Switch 625” -kappaleen mieleentuovaa kuviota kuin mantraa laulumelodian alla. Biisi nousee kuin varkain hemmetin hienoon kertosäkeeseen. Kappaleeseen on tehty myös hieno breikki ja temponpuolitus upean kitarasoolon päätteeksi, kunnes kertosäe palkitsee kuulijan ja kuljettaa sovituksen maaliin.

Kaikesta kuulee, että bändi on tosissaan. EP jytisee niin kuten kuuluu ja soundit ovat tuhdit sekä rikkaat. Levy on taltioitu Aspen Ranch –studiolla. Äänittäjänä sekä miksaajana toimi Hannu Sormunen. EP on masteroitu Chartmakers West Studiolla Svante Forsbäckin toimesta. Siis miehen, joka on tehnyt yhteistyötä aiemmin mm. Backyard Babiesin sekä Rammsteinin kanssa.

Nämä herrat eivät leiki vaan toimittavat rockin ilosanomaa suurella sydämellä. Nimi kannattaa painaa mieleen, sillä heistä kuullaan varmasti vielä. Tähän julkaisuun saa tuntumaa usean suoratoistopalvelun kautta.

4/5

Tomi Nousiainen-Gunnar

1.Down South Junkies
2.Gotta Get Some More
3.Pieces
4.Killer On The Loose

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän